Kirjoittaja: Essi Savolainen

Teos: Hanne Valtari, Satu Rämö – Unelmahommissa

Kategoria: Tiimioppijan matkaeväät

 

Nykypäivänä on yhä yleisempää kouluttautua useaan eri ammattiin, työskennellä sekaisin eri alojen tehtävissä ja vaihtaa työpaikkaa usein. Pyristelemme koko ajan enemmän irti ”kasista neljään”- töistä ja päivämme ovat työ- ja vapaa-ajan sekametelisoppaa. Työtä ei nähdä niinkään erillisenä osana omasta identiteetistä, vaan sen halutaan olevan merkityksellistä ja kokea olennaisena osana minuutta. On ollut ilahduttavaa lukea tutkimuksista, joiden mukaan erityisesti milleniaalit asettavat työn mieluisuuden ja työpaikan ilmapiirin palkkaa tärkeämmäksi tekijäksi työpaikkaa valitessa. Työssä viihtyminen on kuitenkin merkittävä tekijä siinä, että saisimme ainaisen työstä ja arjesta valittamisen vähenemään ja oppisimme näkemään, että suuri osa elämästämme tapahtuu juurikin arjen aikana. Ihanteellisessa tilanteessa jokainen tekisi parhaansa saadakseen mieluisan arjen ja pyrkisimme irti ajatuksesta, että kaikki elämä tapahtuisi arjen ulkopuolella, viikonloppuisin ja lomien aikana.

Kirjassa tuodaan esiin monenlaisia työkaluja oman unelmatyön löytämiseen ja lähtökohtana on aina ne asiat, jotka ovat itsellesi tärkeitä. Esimerkiksi omaan harrastukseen saa varmasti käytettyä enemmän aikaa kun tekee siitä itselleen työn. Olen itse päätynyt tähän valintaan jo kaksi kertaa – ensimmäiseen ammattiini huonekaluverhoilijaksi hakeuduin kiinnostuksestani käsillä tekemiseen ja designkalusteisiin, nykyiseen tutkintoalaani matkailuun kiinnostuksestani erilaisiin kulttuureihin ja elämyksiin. Ensimmäisellä valinnallani ei ollut kovin onnellinen loppu, sillä työskenneltyäni alalla neljän vuoden ajan havahduin siihen, että työ oli tappanut harrastukseni. Olin siihen asti pitänyt käsitöistä ja kotona oli aina joku projekti meneillään, mutta nyt kun sain toteuttaa tarvettani kaikki päivät, ei vapaa-ajalla kiinnostanut enää harrastaa. Työ oli muuttunut myös rutiininomaiseksi, enkä nähnyt etenemismahdollisuuksia, joten päätin lähteä kouluttautumaan uudestaan. Vaikka valitsin uudeksi koulutusalaksi taas itselleni tärkeän asian, en usko, että sillä olisi samanlaista vaikutusta rakkaaseen harrastukseeni. Matkailu on valtavan monipuolinen ja kehittyvä ala, joka tarjoaa lisäkoulutusta ja vaihtelevuutta yllin kyllin.

Kirjailijat Rämö ja Valtari painottivat sitä, kuinka suuri merkitys työn sisällöllä on omaan onnellisuuteen ja jaksamiseen.  Kirjassa esiteltiin venäläisen onnellisuustutkijan, Sonja Lyubomirskyn, teoria ihmisen onnellisuudesta. Hänen mukaansa 50 prosenttia ihmisen onnellisuudesta koostuu geneettisestä perimästä ja kasvuympäristöstä ja 10 prosenttia olosuhteista. Jäljelle jää siis 40 prosentin osio, johon jokainen voi vaikuttaa itse. Oma tavoitteellinen toiminta, omat valinnat ja suhtautuminen esimerkiksi haasteisiin voivat lisätä onnellisuutta. Koen itse saaneeni hyvän pohjan onnellisuudelleni geneettisen perimän ja kasvuympäristön mukaan, eikä tämän hetkisissä olosuhteissakaan ole moittimista. Tämän teorian mukaan onnellisuuteni olisi siis hyvin pitkälti riippuvainen omista toiminnoistani. Tiedän, että onnellisuuden saavuttamiseksi tarvitsen tarpeeksi haasteita ja uuden kokemista. Kyllästyn nopeasti, jos pääkoppaani aktivoivat ärsykkeet puuttuvat tai arjesta tulee tasaista ja liian helppoa. Välillä pitää laittaa itsensä epämukaviin tilanteisiin, sillä parhaimmat onnistumisen tunteet saa niistä selviämällä. Itse haen näitä esimerkiksi esiintymällä, matkustamalla yksin tai opettelemalla uusia urheilulajeja. Seuraavaksi haasteeksi olen suunnitellut yksin tehtyä vaellusta. Nautin retkeilystä, mutta en ole koskaan ollut päiviä luonnossa itsekseni, saati yöpynyt siellä yksin! Vaikka harrastus on tuttu, niin uskon että saisin kokemuksesta mahtavan onnistumisen tunteen ja se toisi varmuutta omaan toimintaan jatkossa.

Unelmahommissa-kirjailijoille oli hyvin tärkeää, että he pystyvät tekemään töitä pienissä pätkissä ja keskeyttämään työnsä jos päivän keskelle tulee esimerkiksi tärkeä perhe- tai harrastusmeno. Erityisesti tietokoneelta käsin työskenteleville yrittäjille tällainen pätkiminen on helppoa ja he pystyvät muokkaamaan arkipäiviensä koostetta ja sekoittamaan rytmiä käymällä esimerkiksi harrastuksissa tai elokuvissa kesken päivän, jos niin haluaa. Jollekin saattaa puolestaan sopia säännöllisempi rytmi, eikä tällaiselle rytmin sekoitukselle ole edes tarvetta. Ei olekaan paheksuttavaa tehdä töitä perinteiseen ”kahdeksasta neljään” malliin, mutta mielestäni on hienoa, että meillä on nykyisin mahdollisuus muokata työpäivä itselleen ihanteellisimpaan rytmiin. Luulen, että rytmittäisin itsekin työpäivääni melko paljon, mikäli tekisin paljon päätetyöskentelyä. Näytön tuijottaminen ja ajattelutyö saa pään välillä niin jumiin, että parin tunnin irrottautuminen koneen äärestä saa ajatuksen juoksemaan taas ihan eri tavalla.

Kirja loi uskoa siihen, että on mahdollista yhdistää unelmatyö, harrastukset ja perhe-elämä. Se vaatii vain tarkkaa suunnittelua, itsekuria ja valmiutta työskennellä esimerkiksi myöhään illalla tai lomien aikana. Asioiden pilkkominen pienempiin osiin ja tavoitteiden sekä aikataulujen asettaminen auttaa paletin hallitsemisessa ja uskon, että Y-akatemia antaa tähän mahtavat valmiudet, sillä joudumme harjoittelemaan kyseisiä taitoja koko opintojen ajan. Mielestäni nykyaikainen työelämä on myös kovin lohdullinen sen kannalta, ettei sinun oleteta opiskelevan yhtä ammattia ja työkentelevän samassa tehtävässä koko loppuelämääsi. Uudelleen kouluttautuminen on hyväksyttävää – melkeinpä toivottavaa, ja ihmiset saattavat tehdä useampaa eri työtä sekaisin. Oman vaihtelunhaluni vuoksi tämä tuo paljon uskoa tulevaisuuteen ja vähentää kyllästymisen mahdollisuutta.

Kirjoittajat esittivät usein idean, että jokaisen tulisi tehdä työkseen niitä asioita, joista olisi valmis myös vapaa-aikanaan maksamaan. Ensin tämä turhautti minua, sillä ajattelin, että helppohan bloggaajan on vaihdella aihealueita monien mielenkiinnon kohteiden mukaan, sillä kirjoittaminen asiasta on kuitenkin hieman eri asia kuin päivittäin aiheen parissa työskentely. Aloin kuitenkin miettimään omia mielenkiinnon kohteitani ja asioita, joista olisin itse valmis maksamaan ja huomasin, että hyvin moni näistä asioista on jo tai olisi loppujen lopuksi helppo yhdistää omaan yritykseeni. Ehkä se tarkoittaa, että olen todella matkalla unelmahommiini.

Vastaa