1. Kirjoituspäivämäärä: 24.11.2019
2. Kirjapistemäärä: 2
3. Teos: Tuottajan käsikirja
4. Kirjan kirjoittajat: Elina Saksala
5. Kategoria/opintojakso: 1. Oppiminen, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut / Markkinointiprojekti

Elina Saksalan Tuottajan käsikirja on lojunut pitkään työpöydälläni ja odottanut, milloin minulla olisi riittävästi kykeneväisyyttä kirjoittaa siitä esseetä. Aloitin kirjan lukemisen jo liian monia kuukausia sitten, kun aloittelin tapahtumatuotantoprojektiamme perusopinnoissa. Kirja jäi kuitenkin useaan otteeseen kesken, sillä tunnuin käsittelevän kirjan tematiikkoja paljon. Tuottajana oleminen on, vaikkakin kovin lyhyen aikaa, ollut minulle sydämen asia, jonka haluan tehdä ehdottoman kunnolla.

Olin pitkään hyvin ristiriitaisissa tunteissa oman toimintani kanssa ja virheiden myöntäminen oli minulle vaikeaa. Näin ollen kirjan lukeminenkin oli vaikeaa. Kun kirjassa konkreettisesti luki, miten asia pitäisi tehdä, jäivät erinäiset asiat pyörimään mieleeni. Kuitenkin oli lohdullista lukea, että itsensä soimaaminen on ammattitauti.

Kerronpa tuottajuudesta vähän omakohtaisesti.

Reilu kaksi vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että hyppäisin tuottajan saappaisiin. Se tapahtui ihan sattumalta erään opintokokonaisuuden yhteydessä ennen akatemia-aikaa, kun kaverini yllytti minua menemään pitchaamaan itseäni tuottajaksi projektimme tuottajanvalintatilaisuudessa. Minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä tuottajuus pitäisi sisällään – mutta päätinpä kokeilla.

Kuten useimmissa opiskelijatuotannoissa, menivät tässäkin opiskelijat sieltä, mikä tuntui heistä luontevimmalta. Olen ollut aina se patistelija ja toisten hoputtaja, joten johtotehtävä tuntui minulle luonnolliselta. Tuottajuus on kuitenkin paljon muutakin, kuin pompottelemista ja tässä minulla oli ja on opettelemista.

Eritoten luovien alojen opiskelijoiden joukosta löytyy persoonallisia ihmisiä, joita johtaakseen täytyy löytää oikeita työkaluja. Toiset ovat tavoiteorientoituneita ja toisille on tärkeämpää ihmisten hyvinvointi. Itse kuulun ensimmäiseen kategoriaan ja olen myös vahvasti asiakeskeinen, joten ihmisten johtaminen ei ole vahvinta osaamisalaani. Uskon kuitenkin kehittyväni siinä jatkuvasti ja Y-akatemia on opettanut minulle paljon.

Tuo opintokokonaisuus johon tuottajaksi pääsin, oli ihmisten johtamisen puolessa erittäin opettavainen. Työskentelin koko vuosikurssin kanssa, jossa oli laaja kirjo erilaisia persoonia. Jokainen on aivan yksilöllinen johdettava. Enkä tuntenut kaikkia, kuten tunsin ystäväni, joten ihmisenlukutaito joutui koetukselle.

Törmäsimmekin projektissa usein haasteisiin. Ryhmäkemia ei ollut kaikkien kesken itsestään selvä asia ja tiimit ajautuivat ristiriitoihin. Toki muiltakin osin rankan kevätjakson aikana opiskelijoilta alkoivat tahtotilat ehtyä ja paketti oli entistä haastavampi pitää kasassa. Jotenkin ihmeen kautta onnistuimme kuitenkin siinä ja työpajamme olivat menestys.

Koska nälkä kasvaa syödessä, pian tuon tapahtumatuotannon jälkeen päädyin seuraavaan tuotantotehtävään. Tuo samainen ystäväni, joka yllytti minut pitchaamaan, pyysi minua tuottamaan hänen kanssaan lyhytelokuvaa. Ja juonipaljastuksena näyttää siltä, että sille tielle olen jäänyt.

Tuo kyseinen lyhytelokuvaprojekti on ehkä urakehitykseni kannalta merkittävin projekti, sillä pääsimme jokainen tuotantoryhmän jäsen viemään taitojamme käytäntöön ilman opettajan läsnäoloa. Oli aikamoista vetää 24 hengen työryhmällä lyhytelokuvatuotantoa purkkiin aivan liian kiireisellä aikataululla, joka muuten johtui kuvauskalustomme rajoitetusta käyttöajasta. Tuottajana olisin voinut tehdä monta asiaa toisin, mutta tein parhaani siihen hetkeen. Kuitenkin intohimo elokuvantekemiseen ei sammunut projektin aikana ja suurin osa työryhmässä olleista olisi valmis tekemään vastaavan projektin uudestaan. Sitä voisi pitää jo jonkinlaisena saavutuksena.

Saksalan kirjassa on paljon hyödyllisiä käytäntöön vietäviä asioita, jotka parantavat työtuloksia. Lyhytelokuvaprojektimme olisi onnistunut huomattavasti paremmin, jos olisin vienyt näitä tietotaitoja käytäntöön. Mutta jossittelut sikseen.

Näen kirjan sisällön oikein hyödyllisenä aloittelevalle tuottajalle. Kirjassa käsitellään teemoja aina luovan työyhteisön johtamisesta erilaisiin tuottajan toimenkuviin, tiimityöskentelyyn, palautteen antamiseen, projektinhallintaan, markkinointiin ja lakisääteisiin asioihin.

Valitettavasti en pysty täysin samaistumaan kaikkiin Saksalan esittämiin väitteisiin, sillä käsitykseni tiimityöskentelystä ja palautteen antamisesta ovat hieman eri tasolla akatemiassa opiskeluni ansiosta. Myös hampurilaismallin käyttäminen palautteen antamisen yhteydessä herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Pakko mainita sekin.

Saksalan kirjan pohjalta on kuitenkin helppo lähteä miettimään, millainen olisi toimiva tuotantotiimi ja mitä sen eteen täytyy tehdä. Kuinka voin toimia itse paremmin, jotta muiden on helpompi tehdä työtään?

Jos yhdistää tiimioppimisen perusperiaatteet ja tuottajan työn, uskon lopputuloksen olevan jotakin aivan uudenlaista. Mitähän kaikkea luovassa työyhteisössä voitaisiinkaan saavuttaa, jos elokuvatuotannon jäsenetkin istahtaisivat kahdesti viikossa tuotannon aikana dialogiin tai akvaarioon ja keskustelisivat avoimesti tuotannon haasteista ja onnistumisista? Voisiko tuotantoyhteisö olla niin avoin?

Nyt pian ensimmäisen lyhytelokuvan julkaistessamme haluan kannustaa ihmisiä lukemaan ja oivaltamaan. Voin myös sanoa, että tekemättä jättämisen tuottama itseinho on paljon pahempi, kuin epäonnistumisen aiheuttama itseinho. Uskalla siis hypätä mukaan haasteisiin – olipa haaste tuottajana toimiminen tai vaikka liikuntaharrastuksen aloittaminen pitkän tauon jälkeen.