Tulevaisuuden lukujärjestys

 

  1. Esseen nimi: Tulevaisuuden lukujärjestys
  2. Kirjoituspäivämäärä: 1.5.2020
  3. Esseen kirjoittaja: Joose Homanen
  4. Kirjapistemäärä: 2
  5. Kirja: Tulevaisuuden lukujärjestys
  6. Kirjoittajat: Perttu Pölönen
  7. Opintojakso: Y-akatemian kehittäminen

 

 

Aluksi

 

Viime aikoina olen alkanut pohtimaan tulevaisuutta, ja sitä miltä se näyttää. Miten mm. teknologian kehitys ja kaiken maailman koronavirukset vaikuttavat tulevaisuuteen? Itse en ainakaan ennustajan lahjoja omista ja tuskinpa kukaan meistä voi täysin varmasti sanoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta varmaa on se että maailma muuttuu jatkuvasti, ja meidän on muututtava sen mukana.

Viime vuosina olen seuraillut melko aktiivisesti seuraillut Perttu Pölösen ajatuksia mediasta. Nyt vihdoin pääsin Tulevaisuuden lukujärjestyksen kimppuun. Pölönen kyseenalaistaa kirjassaan useita nykyisin opiskeltavia taitoja ja tapoja oppia eri asioita. Hän myös pohtii erilaisia uusia taitoja eri näkökulmista, joita tulevaisuudessa hänen mukaansa oikeasti tarvitaan.

Pölösen mielestä tulevaisuudessa lapsille tulisi opettaa koulussa enemmän ”pehmeitä” tieteitä ”kovien sijaan. Eli esimerkiksi enemmän musiikkia, empatiakykyä sekä oma-aloitteisuutta, ja vähemmän ulkoa opiskelua. Pölönen tuo esiin myös robotiikan kehittymisen ja lisääntymisen vaikutukset tulevaisuuden työelämään.

 

Tulevaisuuden taidot

 

Pölösen mukaan yksi tulevaisuuden taidoista on uteliaisuus, mikä on ehkä se kaikista tärkein. Uuden luomiseen tarvitaan uteliaisuutta kokeilla jotain uutta. Ihminen on mukavuudenhaluinen olento, ja pyrimmekin tekemään samoja, tuttuja ja turvallisia, valintoja jatkuvasti. Meidän tulisi kuitenkin olla uteliaampia, ja tehdä asioita eri tavalla kuin olemme tottuneet tekemään. Uteliaisuus voi viedä meidät monen uuden asian äärelle, mistä emme välttämättä ole edes itse tietoisia. Pölönen kehottaakin kirjassaan kysymään kysymyksiä, kuten ”mitä jos” tai ”entä jos”.

Uteliaisuuden lisäksi tarvitaan myös luovuutta. En ole kokenut itseäni koskaan kovin luovana ihmisenä (enkä koe vieläkään), mutta akatemian aikana olen oppinut huomaamaan että jokainen meistä on luova omalla tavallaan, ja jokaisessa meistä löytyy edes pieni pala innovatiivisuutta, kunhan sitä jaksaa etsiä. Kirjassa luetellaan myös hyviä innovaatiotyökaluja, joita voi hyödyntää innovoinnissa. Ehkäpä joku näistä lähtee testiin parin viikon päästä olevassa 24h-haasteessa.

Tulevaisuudessa tarvitaan myös ongelmanratkaisukykyä, sekä tiimityötä. Tarvitaan ihmisiä, jotka uskaltavat ajatella eri tavalla kuin muut. Ongelmien ratkaisuun tarvitaan yksilön älyä, sekä tiimiälyä. Kuten tiimioppijat/valmentajat varmasti tietävät, tiimissä on voimaa. Uskon ja toivon että tiimityöskentely tulee kasvamaan tulevaisuudessa entistä merkittävämpään rooliin.

Pölönen nostaa kirjassaan esiin pitkäjänteisyyden ja kärsivällisyyden. Kuten sanotaan, menestys tulee ennen työtä ainoastaan sanakirjassa. Itselläni sekä pitkäjänteisyydessä että kärsivällisyydessä on vielä paljon kehitettävää, sillä olen ns. kaikkihetinyt-tyyppiä. Toki reilu vuosi tiimiyrittämistä 9 eri persoonan kanssa on kehittänyt tätäkin osa-aluetta minussa parempaan suuntaan.

Kirjan lopussa puhutaan myös hyvinvoinnista, fyysisestä sekä psyykkisestä. Kirjassa mainittavat asiat ovat melko simppeleitä, mutta silti tärkeitä jaksamisen takia. Viime aikoina etätyöskennellessä liikunta on jäänyt normaalia vähemmälle, ja sosiaaliset kontaktit ovat olleet käytännössä kaikki verkon välityksellä. Hyvinvointikappaleen kotiläksyissä oli pari hyvää ajatusta, jotka jäivät mieleen: Pysähdy, vasta kun osaat tulkita omaa oloasi, voit myös parantaa sitä. sekä: pidä perusasiat kunnossa kiireenkin keskellä, älä lipsu hyvinvoinnista.

 

 

Lopuksi

 

Jos tulevaisuus kiinnostaa, kannattaa käteen etsiä Perttu Pölösen Tulevaisuuden lukujärjestys ja kuluttaa sen kanssa pari tuntinen. Kirja antaa varmasti jokaiselle lukijalle ajatuksia tulevaisuuteen. Loppuun vielä lainaus kirjasta:

Maailman muuttamiseen ei tarvita valtaa, rahaa tai auktoriteettia, vaan rohkeutta. Se ei tule ansioiden tai oppineisuuden kautta. Kuka tahansa meistä voi pienellä teolla, perhosensiiven räpäytyksellä, aloittaa jotain suurta ja peruuttamatonta. Rohkea teko synnyttää dominoefektin. Niin muutos on aina lähtenyt liikkeelle.