Ani Kellomäki: Tiedostavan siemailun taito, 2019

Terhi Rautiainen

Alkoholi on aihe, josta ollaan montaa mieltä. Yleensä esille tulevat mielipiteiden ääripäät, joko juodaan vähintään joka perjantai lärvit tai ei ollenkaan. Ani Kelomäki käsittelee kirjassaan Tiedostavan siemailun taito alkoholia kuitenkin neutraalista näkökulmasta. Kirjassa käydään läpi erilaisten ihmisten tarinoita alkoholista sekä tarkastellaan alkoholin vaikutusta kulttuurissamme.
Syy, miksi itse päätin tarttua kirjaan, oli turhautuminen omaan alkoholinkäytön ailahtelevaisuuteen. Sainkin uutta näkökulmaa asioihin. Samalla huomasin, kuinka vietävissä mieleni onkaan, kun sille antaa tietynlaisia mielikuvia asioista. Esimerkiksi se, kuinka alkoholi yhdistetään mediassa iloon, onneen ja glamouriin. Lasillinen kuplivaa löytyy niin tv-sarjan hohdokkaiden hahmojen kädestä, kuin myös keittiökuvastosta ruokapöydän kulmalta. Olen pitänyt itseäni tiedostavana ihmisenä. “Eihän minua voi ohjailla mainoksilla.” Mutta kirjan luettuani huomasin elämässäni enemmän hetkiä, jolloin altistuin mainoksille ja mietin “vois ottaa yhden”. Alkoi suututtaa, halusin muuttaa keskelle metsää pakoon kaikkia ärsykkeitä.

Muita vaikeuksia tuottavia tilanteita ovat sosiaaliset tilanteet, joissa muut(kin) juovat. Monesti tuntuu, ettei hauskaa voi pitää ilman viinaa. Kuitenkin kaikenlainen “hupsuttelu” ja “syvällisten asioiden” puhuminen pitää aina marinoida alkoholilla, jotta se ei olisi “outoa”. Kellomäen kirjassa mies osallistui kuukauden mittaiseen testiin, jonka aikana ei juotu alkoholia. Hän oli huomannut, että työkavereiden kanssa perjantain vietto baarissa olikin aika tylsää. Onko sellaisessa illanvietossa kuitenkin päärooli alkoholilla? Lähdetään porukalla kapakkaan, kun yksin kotona juominen olisi surullista ja noloa? Entä jos lähtisikin porukalla selvinpäin baariin istumaan? Tuon tähän erään omakohtaisen kokemukseni. Lähdin viettämään iltaa kavereiden kanssa. Baariin tullessani kaksi kaveriani istuivat jo pöydän ääressä. Olin napannut tiskiltä itselleni drinkin. Kavereilla oli kummallakin syyt, etteivät olleet juomassa kyseisenä iltana. Istuessani pöytään, toinen heistä sanoi: “Onneksi sentään joku juo täällä”. Meillä oli kaiken kaikkiaan oikein hauska ilta, mutta päähäni jäi pyörimään kaverini tokaisu. Entä jos kukaan ei olisi juonut? Oltaisiinko vain lähdetty kotiin? Tuskin. Mutta se että asia otettiin esille, mielestäni kertoo kuinka, olennainen osa alkoholilla siinäkin tilanteessa oli.

Vaikka uutisten mukaan nuoriso juo nykyään vähemmän, uskon että tietynlainen alkoholilla itsensä palkitsemisen ja rentoutumisen ajatukset, istuvat vielä monien ihmisten alitajunnassa. Mielestäni alkoholin käyttöä ei tarvitse
lopettaa, mutta toivon että sen asema kulttuurissamme muuttuisi. Jos vaikka mietitään, että ihmiset käyttäytyisivät samalla lailla kakkuja kuin alkoholia kohtaa? Jos kaikki mediassa näkyvät juomat olisi korvattu kakulla? Lisäksi toivon, että tulevaisuudessa asioista voidaan puhua avoimemmin. Harvalle meistä kuitenkaan tapahtuu elämässä sellaisia asioita, joita ei olisi tapahtunut jo jollekin muulle. Miksemme siis voi vain jakaa tarinoitamme ja oppia sitä kautta elämästä. Tietenkään kaikki keskustelut eivät sovi joka hetkeen, mutta monesti ihmisten paha olo ja halu paeta sitä, johtaa päihteiden käyttöön. Siitä voi tulla taas uusi ongelma, josta ei voi puhua. Lopulta mistään ei voi puhua ja kaikki kaatuu päälle. Näin siis itse karkeasti sanottuna näen asian.

Mielestäni kirjan näkökulmia voi hyödyntää elämän muitakin osa-alueita tarkastellessa. Voidaan purkaa mielipiteet ja näkemykset palasiksi tietoisesti ja kriittisesti tarkastellen niiden alkuperää. Onko ajatus opittu kotoa, tuleeko se yleisistä olettamuksista tai esim. hyvältä kaverilta? Omaa näkemystä on helpompi tarkastella, kun tiedostaa mistä se on tullut. Olen esimerkiksi lähiaikoina pohdiskellut monia epäkohtia ja ahdistuksen aiheita elämässäni. Monet niistä johtuvat siitä, että yritän sopia muottiin, joka minulle on ennalta näytetty. Kuitenkin monet näistä muoteista ovat vain suuntaa antavia yleistyksiä. Olen alkanut nähdä sen, että minulla on mahdollisuus muokata näitä muotteja ja löytää niistä itselleni sopiva versio.

Pohdin pitkään teenkö tästä kirjasta esseen. Aihe on kuitenkin tällä hetkellä hyvin olennainen itselleni. Se myös vaikuttaa kaikkeen elämässäni. Pääpointtina on se, että haluan kehittää itseäni niin alkoholin kuin muidenkin asioiden suhteen siihen suuntaan, etten anna ulkoisten tekijöiden vaikuttaa itseeni niin vahvasti. Haluan tiedostaa paremmin mitkä ajatukset ovat omiani ja mitkä ovat juurtuneet päähäni ulkopuolisten vaikutteiden seurauksena. Toki kaikki mitä me ajattelemme, yleensä perustuu johonkin ulkoa tulleeseen tietoon. Mutta asioiden tietoinen tutkailu ja niistä mielipiteen muodostaminen olisi kuitenkin omissa käsissäni.

One Comment

Vastaa