Kirjoittaja: Essi Savolainen

Teos: Lauri Järvilehto – Tee itsestäsi mestariajattelija

Kategoria: Johtaminen

 

 

Akatemiassa olennainen osa opintoja on kaksi kertaa viikossa järjestettävät dialogit, joissa yksilöllisen ajattelun lisäksi tulee harjoittaa yhteisen ajattelun taitoa. Valitsinkin tämän kirjan paitsi siksi, että ihmismieli on äärimmäisen kiinnostava ja monimutkainen, myös siksi, että halusin kehittää dialogeissa tarvittavaa monipuolisen ajattelun taitoa. Järvilehto avaa ihmismieltä viimeaikaisten tutkimusten avulla ja vie lukijan ajatusten maailmaan helposti ymmärrettävin ja käytännönläheisin keinoin. Hän kirjoittaa muun muassa siitä, mitä ajatukset ovat, mistä ne tulevat ja miten niitä voi ohjailla.

Ajatuksia on kahdenlaisia. Skriptit ovat päähän juolahtavia ajatuksia, jotka pyörivät siellä niin pitkään, kunnes siihen liittyvä tulos on tuotettu tai tarve poistettu. Jos huomaa ajattelevansa, että huomenna täytyy muistaa maksaa vuokra, on kyse skriptistä. Ne käynnistyvät tahdonvaraisen toiminnan tai jonkin ruumiisi tai ympäristösi tapahtuman laukaisemana. Skeemat ovat puolestaan ajatusprosesseja, jotka ohjaavat tarkkaavaisuutta ja vaativat jonkin ulkopuolisen elementin tuottaakseen tuloksen. Ne vastaavat havaintokokemusta. Daniel Simons on tehnyt muutossokeutta koskevan kokeen, jossa skeemojen merkitys tulee hyvin esille. Kokeessa testihenkilöille näytettiin video, jossa musta- ja valkopaitaiset pelaajat heittelivät koripalloa toisilleen. Testihenkilöitä pyydettiin laskemaan, kuinka monta kertaa pallo siirtyy pelaajalta toiselle. Ohjeistuksen myötä koehenkilön mieleen latautuivat valmiiksi skeemat, jotka ennakoivat ja ohjaavat tarkkaavaisuutta lähinnä pallon seuraamiseen liittyvissä toiminnoissa. Erittäin harva koehenkilö huomasi, että pelaajien keskellä liikkui useiden minuuttien ajan gorillapukuun pukeutunut henkilö. Gorillan skeema ei vain yksinkertaisesti ollut koehenkilöiden käytössä annetun, yksinkertaisen ohjeistuksen vuoksi.  Jos skripti on kokonaisvaltainen prosessi, joka johtaa ennustettavaan lopputulokseen, on skeema puolestaan prosessi, jossa on muuttuja. Vasta kun joku elementti ympäristössäsi tyydyttää skeeman, on seurauksena havainto, oivallus tai muunlainen tunnistettava tulos.

Kuinka ajatuksia sitten voisi hallita tai kuinka kirjan oppeja pystyisi hyödyntämään esimerkiksi opiskelussa tai muussa itsensä kehittämisessä? Yhtenä tärkeänä huomiona esitettiin, että aivot eivät tunne kieltosanoja. Jos henkilöä pyydetään olemaan ajattelematta vihreää pingviiniä, toimii pyyntö vihreän pingviinin ajatuksen alkukimmokkeena. Kun henkilö yrittää olla ajattelematta pingviiniä, hän itse asiassa vain vahvistaa ajatusta entisestään. Tätä tietoa voi soveltaa esimerkiksi asettaessaan itselleen tavoitteita ja työkaluja niihin päästäkseen. Esimerkiksi laihduttajan kannattaisi välttää kieltosanojen käyttöä vaihtamalla ”en syö roskaruokaa” sääntönsä myönteisempään muotoon ”syön terveellisesti”. Koska kieltosana menee joka tapauksessa aivoilta ohi, niin tämän tehdyn muutoksen myötä varmistetaan ainakin se, että laihduttajan ajatus pyörii roskaruuan sijasta terveellisessä ruuassa.

Myös mielikuvaharjoitteiden tekeminen on todettu tehokkaaksi keinoksi tavoitteisiin pääsemiseksi. Usein mielikuvaharjoitteista puhuessa neuvotaan kuvittelemaan, miltä päämäärän saavuttaminen tuntuu. Tutkimusten mukaan itse päämäärän kuvittelu ei kuitenkaan ole kovin tehokas keino tavoitteeseen pääsemiseksi. Sen sijaan tulisi sijoittaa itsensä mielikuvaharjoitteessa niihin tehtäviin, jotka johtavat tavoitteen saavuttamiseen – kuvitella kuinka helposti ja sujuvasti onnistumiseen vaaditut tehtävät sujuvat. Kuvittelemalla itse tapahtumaa, aktivoituu sen onnistumisen kannalta olennaisia hermoverkkoja ja niiden väliset kytkökset vahvistuvat. Näin ollen tekijän mieleen on ladattu kaikkein toimivimmat skriptit ja skeemat koitoksen onnistumisen kannalta. Erityisen tehokkaita mielikuvaharjoitteet ovat juuri koitosta edeltävänä päivänä. Koitosta ja siinä tapahtuvaa toimintaa kannattaa ajatella niin yksityiskohtaisesti kuin pystyy – miltä tilassa näyttää ja tuoksuu, miten tekijän kädet liikkuvat, miten muut reagoivat tekemiseen ja niin edelleen. Jo pelkällä ajattelulla on niin suuri voima, että se itsessään riittää harjaannuttamaan aivojen hermoverkkoja niin, että haasteista pystyy suoriutumaan paremmin. Mielikuvaharjoitteiden ei tietenkään voida sanoa takaavan onnistumista, mutta niiden tekeminen nostaa merkittävästi onnistumisen mahdollisuutta.

Jos mieleen tulee painaa laajoja tietokokonaisuuksia, kannattaa käyttää avuksi assosiaatioita. Kirjassa esitellään muistipalatsi-niminen menetelmä, jota jo vanhat roomalaisoraattorit käyttivät yrittäessään painaa muistiin pitkiä, jopa tuntien mittaisia puheita. Menetelmän jujuna on se, että muistettavat asiat sijoitetaan jonkin tutun asian yhteyteen. Roomalaiset esimerkiksi kuvittelivat puhetta kerratessaan kulkevansa ympäri Rooman senaatin käytäviä ja puheen taitekohdat he ripustivat mielikuvissaan käytäville. Kun oli aika pitää varsinainen puhe, he kuvittelivat taas kulkevansa pitkin käytäviä, jolloin taitekohdatkin palautuivat mieleen. Assosiaatioiden käyttö voi helpottaa asioiden muistiinpainamista merkittävästi, eikä muistisääntöjen tarvitse olla edes ihan järjellisiä – itse asiassa oudot muistisäännöt saattavat olla jopa tehokkaampia! Itse loin yläasteikäisenä muistisäännön ihmissilmän sauva- ja tappisoluista niin, että jokaista solua vastasi joku Harry Potter-hahmoista. Kun sain yhdistettyä opittavan asian johonkin itselleni tärkeään, niin asia painui mieleeni niin hyvin, että sen muistaa vielä 15 vuodenkin jälkeen.

Valtaosa työperäisestä stressistä johtuu jatkuvasta työmuistin kuormittamisesta. Jos kuormitusta on liikaa, muistettavat asiat pomppaavat usein mieleen haitaten keskittymistä varsinaiseen työhön. Aivot ovat melko huono työkalu pitämään asioita muistissa, joten tätä asioiden pomppimista voi hillitä esimerkiksi tehtävälistoja tekemällä. Kaikki tekemättömät tehtävät kannattaa laittaa ylös niin, että ne ovat kooltaan suurin piirtein samanlaisia. Jos listalla on kirjeen postittaminen ja tilinpäätöksen teko, ei tarvitse kauaa miettiä, kumpaa tulee lykättyä eteenpäin. Suuri tehtävä kannattaa jakaa pienempiin osiin ja ripotella osat tehtävälistalle niin, ettei asia tunnu liian isolta möröltä.  Tehtäviä suorittaessa tulee keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, sillä niin sanottu moniajo heikentää merkittävästi keskittymistä, työtehoa ja kykyä käsitellä informaatiota.

Kirjassa on oivaa informaatiota ja työkaluja niille, jotka haluavat ymmärtää hieman paremmin mielensä toimintaa ja ihmisen ajatuksen juoksua. Tieteellisen tekstin ja lukuisien esimerkkien lisäksi siinä esitellään lukuisia työkaluja, joita hyödyntämällä voi parantaa muistamistaan, tekemistään ja kehittää tiimin toimintaa. Hyödyllinen kirja kaikille, joilla on ajatuksia!

Vastaa