Tarinan voima

Kirjoittaja:     Essi Savolainen

Teokset:         Mika Aaltonen, Titi Heikkilä – Tarinoiden voima, Juhana Torkki – Tarinan valta

Kategoria:     Markkinointiprojekti

 

Olen aina ihaillut taitavia tarinankertojia. Niitä henkilöitä, jotka pystyvät yhden sanan pohjalta improvisoimaan lapselle kerrottavan sadun ja niitä, jotka saavat joukon aikuisia ihmisiä hiljenemään ja kuuntelemaan keskittyneesti kertojan kuvailemaa tapahtumasarjaa. Sitä, kuinka kertojat osaavat muunnella tunnelmaa äänenpainoa vaihtamalla ja saavat muut odottamaan kärsimättömästi tarinan lopputulosta. Joku kaukainen päivä toivoisin itsekin olevani se nojatuolissa myhäilevä mummo, jonka syliin lapsenlapset hyppäävät innoissaan ja pyytävät kertomaan lempisatunsa siitä, kun mummo seikkaili nuorena ympäri maailmaa. Olisin kertonut tarinan jo niin monta kertaa, että se olisi hioutunut timanttiseksi ja lapset kihertäisivät kainalossa jo etukäteen jännittävän kohdan lähestyessä.

Tarinoiden kertominen on aina ollut tärkeä tapa lisätä yhteisöllisyyttä ja siirtää tietoa eteenpäin. Jo luolamaalauksia tehdessään ihmisellä on ollut tarve kertoa tarinaansa muille ja metsästäjät ovat pitkien, raskaiden päivien päätteeksi kerääntyneet iltanuotion ääreen kuuntelemaan ja kertomaan tarinoita. Nykypäivänä yleisimmät tarinat ovat läsnä puhelimiemme näytöillä tai suoratoistopalveluissa, miljoonien ihmisten saatavilla. Vaikka oman tarinan esiin saaminen on nykyisin huomattavasti helpompaa kuin sata vuotta sitten, on tarinankertomisen taito ja merkitykselliset tarinat ehkä hieman vähentyneet. Tarinoiden merkityksen uskotaan kuitenkin kasvavan uudelleen. Kun metsästäjien ja keräilijöiden aika kesti 90 000 vuotta, maatalousyhteiskunnan 10 000 vuotta, teollisuusyhteiskunta 200 vuotta, ennustetaan sen jälkeen useimpiin läntisiin teollisuusmaihin tulleen informaatioyhteiskunnan kestävän vain 25 vuotta. Tämän jälkeen sanotaan alkavan pitkä ajanjakso, jossa korostuvat elämykset, kokemukset ja tarinankertojat. Eikös kuulosta hyvältä!

Tarinalla on kuitenkin tiettyjä määritelmiä, eikä mitä tahansa sanahelinää tai historiakatsausta voi kutsua tarinaksi. Lyhyenä määritelmänä voitaisiin pitää juonellista tapahtumasarjaa, jossa päähahmo(t) pyrkii jotain tiettyä tavoitetta kohti. Tarinaa rakentaessa on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että päähahmo herättää sympatiaa ja siihen on helppo samaistua. Hahmolla tulee olla siis hyveellisiä piirteitä, sillä muuten se ei herätä lukijassa tai kuulijassa haluttuja tunteita. Lukijan tai kuulijan on helpompi asettua päähahmon puolelle, jos sympaattinen päähahmo selviytyy koko ajan kasvavista, mahdottomilta tuntuvista vaikeuksista ja pääsee loppujen lopuksi tavoittelemaansa maaliin. Ihmisiin vetoavat melko perinteiset tarinamallit: tuhkimotarinat, joissa päähahmo taistelee tiensä ryysyistä rikkauksiin, Daavid ja Goljat-tarinat, joissa pieni ja ensivaikutelman mukaan heikompi Daavid voittaakin ison ja uhkaavan Goljatin ja tarinat, joissa älykäs kapinallinen taistelee umpimielistä systeemiä vastaan. Tarinoiden on tarkoitus herättää tunteita, eli jos mikään kertomuksessa ei tunnu miltään, silloin ei puhuta tarinasta. Merkityksellisyyttä pystyy testaamaan myös etukäteen, yhdellä yksinkertaisella kysymyksellä: miksi jonkun tulisi kuulla tämä tarina? Jos osaat kertojana vastata tähän kysymykseen, on tarina eteenpäin kertomisen arvoinen.

Vaikka tarinat herättävätkin paljon tunteita ja ne nähdään usein vapaa-aikaan liittyvänä hupina, ovat ne viihteellisyytensä lisäksi erinomainen keino opettamiseen ja tiedon siirtämiseen. Tarinoilla ei välttämättä lisätä tiedon määrää, mutta niiden avulla voidaan nivoa monimutkaisiakin kokonaisuuksia helposti ymmärrettäviksi, merkityksellisyyttä lisääviksi ja toimintaa ohjaaviksi kiteytyksiksi. Tarinankerrontaa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi työpaikan hiljaisen tiedon jakamiseen ja koko organisaation kehittämiseen. Hiljaista tietoa esiintyy laajasti paitsi työn fyysisessä suorittamisessa, vuorovaikutustavoissa, yhteistoiminnassa ja sen eri muodoissa, organisaation sanattomina sopimuksina kuin työpaikan kulttuurissa. Hiljainen tieto liittyy siis usein automaattiseen toimintaan, jota saattaa olla vaikeaa kuvata ja sen takia hankalaa siirtää eteenpäin esimerkiksi uusille työntekijöille. Jos osaaminen kerättäisiin tarinan tai kertomuksen muotoon, olisi sen yhteinen työstäminen mahdollista. Nykypäivän työssä toimintaympäristö monimutkaistuu, informaation määrä kasvaa jatkuvasti ja aikapula hankaloittaa asioihin keskittymistä, mutta tarinoiden avulla saataisiin asioihin selkeyttä ja lisättyä herkkyyttä.

Tarinallisuus voisi auttaa myös esimiestä löytämään tavan välittää sanomansa tehokkaasti ja ymmärrettävästi ja niin, että viestillä olisi vaikutus työntekijän toimintaan. Koska tarina selkeyttää sanomaa ja jää paremmin mieleen, olisi työntekijänkin helpompi hahmottaa oma tehtävänsä ja ymmärtää merkityksensä organisaation kokonaisuudessa. Myös epäonnistuneita projekteja voitaisiin käsitellä kuivien, syyllisiä etsivien keskustelujen sijasta tarinan muodossa, jolloin epäonnistumisiin johtaneet syyt saattaisi olla helpompi eritellä. Kun koko yhteisö olisi paikalla esittämässä erilaisia tulkintoja tapahtuneesta, vältytään sormien osoittelulta ja saadaan selville ne asiat, joita tarinassa tulisi muuttaa epäonnistumisien karsimiseksi. Tarinamallia käyttämällä päästäisiin siis tunnepainotteisesta käsittelystä rakentavampaan toimintaan. Tarinamallista käsittelyä olisikin mielenkiintoista kokeilla dialogissa, kun jokin haaste nousee esiin.

Kun tarinaa käytetään työntekijöiden sitouttamiseen ja yrityksen brändin rakentamiseen, tulee kysyä ainakin seuraavat kysymykset: keitä me olemme, miksi olemme olemassa ja minne olemme menossa. Työelämän tarinassa voidaan käsitellä esimerkiksi historiaa, nykytilannetta ja sitä, mikä on kunkin yhteisön jäsenen näkemys omasta työstään ja yhteisestä tulevaisuudesta. Sen avulla pystytään myös hahmottelemaan tavoitteita ja tulevaisuuden toiveita eli miettimään millainen työyhteisö olisi, jos tämänhetkiset ongelmat olisi jo ratkaistu. Uskottavan tarinan sanotaan parantavan yrityksen mainetta ja edistävän paremman taloudellisen tuloksen tekemistä. Hollantilaisen Gees Van Rielin (2001) mukaan ihanteellinen yrityksen tarina on realistinen ja aito kuvaus yrityksestä, jota luodessa on hyödynnetty avointa dialogia yritysten sidosryhmien kanssa. Kun dialogi ja sidosryhmät saadaan mukaan toteutukseen, tuntuu tarina houkuttelevalta niin sisä- että ulkopuolelta ja näin ollen yrityksen tunnettuus ja arvostus kasvavat. Kun halutaan luoda todella lisäarvoa tuova tarina, kasvattaa tunnettuutta sekä vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja käyttäytymiseen, kannattaa kysyä itseltään seuraavat kysymykset: Mitä ihmisten tulisi tietää yrityksestämme? Millaiset tunteet heillä tulisi olla yritystä kohtaan? Mitä heidän tulisi tehdä? ja Onko tämäkään riittävästi? Tarinan ylläpitämiseksi kannattaa muistuttaa työntekijöitä siitä, mistä he ovat ylpeitä ja varmistaa, että asiakkaat saavat sellaista kohtelua, että he kertovat tarinaa eteenpäin. Erityisesti suullisesti kuultu tarina helpottaa itsensä ja organisaationsa näkemistä uudessa valossa ja muuttamaan kuulijan käyttäytymistä ja päätöksentekoa niin, että ne tukevat tarinaa.

Hyvän tarinan välittämiseksi on olennaista löytää taitava tarinankertoja. Hyvältä tarinankertojalta vaaditaan monipuolista elämänkokemusta ja hyvää yleissivistystä, herkkyyttä ymmärtää mikä tapahtumisen kohinassa tuntuu joltakin, sekä luovuutta, kekseliäisyyttä ja osaamista hahmon rakentamisessa ja muodon antamisessa sisäiselle tunteelle. Tarinankertojan tulee olla myös hyvä haastattelemaan ja kuuntelemaan. Kuuntelu on tärkeää niin tarinahaastatteluja tehdessä, mutta myös esittäessä, sillä silloin kertoja havainnoi kuulijoidensa reaktioita ja huomaa, mitkä kohdat toimivat parhaiten. Näiden reaktioiden mukaan tarinaa pystytään hiomaan vielä vaikuttavammaksi.

Yksi maailman tunnetuista tarinankertojista on Steve Jobs. Hän oli pidetty ja taitava puhuja. Syynä oli kenties se, että itsensä tai tuotteidensa sijasta hän keskittyi puhumaan kuluttajista ja heidän saamastaan hyödystä. Puheessa toistuu ”te” eikä ”me” Hän osasi myös tuoda esiintymisiinsä draamaa ja huumoria pysyen kuitenkin jatkuvasti vakuuttavana.

Applemaisen puheen ohjeet

1. Keskity viestin sisällössä siihen, mikä herättää tunteita (Eräässä esittelytilaisuudessa Jobs esimerkiksi istui sohvalla selaamassa esittelemäänsä tuotetta ja reagoi näyttävästi laitteen toimintaan. Hän on myös herätellyt tunteita suureellisilla puheilla salaperäisestä vallankumouksesta, joka koittaa aivan kohta..)
2. Esitä ratkaisuja konkreettisiin ongelmiin. (Ongelmista ja ratkaisuista rakentuu jatkokertomus, kiehtova tarina elinolojemme loputtomasta parantumisesta)
3. Rakenna aristoteelinen draama
4. Käytä arkkityyppejä
5. Tee ihmisistä tarinasi kertojia antamalla heille siinä paikka (Jobs esimerkiksi tarjosi kaikille kuulijoille tarttumapinnan tarinaan luomalla myytin hulluista häiriköistä ja taiteilijoista, jotka toisin ajattelemalla muuttavat maailmaa. Näin hän varmisti, että Applen tarinaa kertoivat hänen itsensä lisäksi myös tuhannet innostuneet fanit ja laitteiden käyttäjät)

Tarinoita pystytään siis hyödyntämään monella tapaa niin työ- kuin vapaa-ajalla ja uskon, että tarinankertomisen taidosta on hyötyä tulevaisuudessa yhä enemmän. Tulevaisuuden tärkeimmiksi työelämätaidoiksi on listattu muun muassa vuorovaikutustaidot, tunneälykkyys ja empatia, kyky toimia erilaisissa ympäristöissä ja kulttuureissa sekä kriittinen ajattelu ja luovuus. Nämä ovat sellaisia ominaisuuksia, jotka nivoutuvat yhteen tarinankerronnassa ja joita voi tarinoiden avulla kehittää. Taitava tarinankertoja pystyy siis kilpailemaan tulevaisuuden työelämää uhkaavan koneen kanssa. Vaikka robotti ohjelmoitaisiin kertomaan tarina, ei se pysty herättämään tunteita, eläytymään tilanteen mukaan tai huomioimaan kuulijoiden reaktioita samalla tavalla kuin ihminen – puhumattakaan monimuotoisen yritystarinan luomisesta.