Psyykkinen vahvuus- mielen taitojen harjoituskirja

Esseen pvm ja kirjoittaja: 28.10.2019 Esko Tiainen

Kirjan nimi: Psyykkinen vahvuus- mielen taitojen harjoituskirja

Kirjailija: Jarmo Liukkonen

Sivumäärä: 281

Kirjapisteet: 2

Opintojakso: Tiimioppijan matkaeväät

 

Tässä opuksessa pääsee todenteolla sukeltamaan syvälle psykologian syövereihin. Kirjan eri osioihin on sisälletty paljon hyödyllisiä harjoituksia, joita tekemällä pääsee syventymään aiheisiin entisestään sekä käymään reflektoivaa keskustelua itsensä kanssa. Ihmisen psyykkiset ominaisuudet on hyvin pitkälti harjoiteltavissa olevia taitoja, joita voi kehittää samalla tavalla kuin mitä tahansa muuta ominaisuutta. Kirja antaa runsaasti työkaluja siihen, miten saat viritettyä itsesi parhaaseen mahdolliseen suoritusvireyteen oman taitotasosi mukaisesti.

 

Kirjassa käydään läpi psyykkisen vahvuuden kehittämistä viiden avaimen eli pääkohdan kautta: itseluottamus, motivaatio, vireystila, rentous ja keskittyneisyys. Erityisen paljon sain 1,3 ja 5 osioista, osittain siksi, että koen itselläni olevan vielä paljon kehitettävää noilla osa-alueilla.

 

Itsemme arvostaminen on persoonallisuutemme kivijalka. Se, miten tuomme itseämme muille esille ja kohtelemme muita, antaa se peilikuvana takaisin itsellemme sen, miten paljon itseämme arvostamme. Jos emme arvosta itseämme, usko omiin kykyihimme ja päätöksimme, emme voi olla psyykkisesti vahvoja ja tuolloin tulee analysoida sitä, minkä tekijöiden summasta psyykkinen tila koostuu ja mistä se on lähtöisin. Voimme kuitenkin jatkuvasti kehittää omaa käsitystä itsestämme, oli lähtökohdat sitten millaiset tahansa.

Itsemme arvostaminen liittyy vahvasti pätevyyden tunteeseen. Jos koemme itsemme päteväksi jossain asiassa, luotamme itseemme ja omiin päätöksimme. Jos taas vastaavasti alamme epäilemään omaa pätevyyttämme jossain, luotto itseemme ja päätöksiimme alkaa horjumaan ja alitajunnasta alkaa sinkoilemaan negatiivisia uskomuksia ja ajatuksia ilmoille aiheuttaen meille stressiä, joka johtaa erilaisiin stressireaktioihin. Käymme jatkuvaa keskustelua itsemme kanssa, joko tietoisesti tai alitajuntaisesti ja voimme hallita omia ajatuksiamme ja muuttaa niitä. Menestyneimmät henkilöt maailmassa kertovat käyvänsä itsensä kanssa keskustelua jatkuvasti, analysoivan omaa ajatteluaan ja tärkeimpänä ymmärtävän, että ajatusten ja suoritusten välillä on suora yhteys: positiiviset ajatukset johtavat hyviin suorituksiin ja negatiiviset huonontavat suorituksia. Kenelläkään ei ole jatkuvasti positiivisia ajatuksia mielessään, mutta niitä pystyy kääntämään. Negatiivisten asioiden ajattelu kiinnittää keskittymisemme vääriin asioihin, mutta kun oppii löytämään niistä hyvät puolet ja kääntämään ne positiivisiksi ja eteenpäin-vieviksi ajatuksiksi, myös itsensä arvostaminen lisääntyy, mieliala kirkastuu ja suoritukset paranevat.

 

Pystyn virittäytymään melko kivuttomasti kaikkiin asioihin, joihin minulla on sisäinen motivaatio, halu kehittyä ja joihin liittyy epäonnistumisen pelko. Mitä tärkeämpi suoritettava asia minulle on, sitä aikaisemmin virittäytyminen alkaa, josta koituu joskus ongelmia psykofyysiseen hyvinvointiini. Tuolloin päähän alkaa valumaan negatiivisia ajatuksia vasta tulossa olevista suorituksista, joissa epäonnistun tai en muuten vain yllä haluamalleni tasolle. Tämän kirjan mielikuva- ja rentoutumisharjoitteet antoivat minulle paljon ja tulen käyttämään niitä tulevaisuudessa. Vaikka harjoitteiden kokeileminen ja teoriatiedon lukeminen ja sisäistäminen tuntuukin rennossa mielentilassa todella kehittävältä, alkaa niiden toimivuuden huomata paremmin vasta silloin, kun niitä pääsee itse jännittyneessä/esivirittäytyneessä tilassa itse kokeilemaan. Tärkeää on tuolloin vain pyrkiä rauhoittamaan omia mieli, kääntämään negatiiviset ajatukset positiivisiksi, käyttämään aikaisempien onnistuneiden suoritusten sen hetkisiä tuntemuksia ankkureina ja luomaan todentuntuisuutta ja itsevarmuutta suoritukseen valmistavassa mielikuvaharjoittelussa sekä ymmärtämään, että pystyn vaikuttamaan vain itseeni ja omaan reagointiini.

 

Se, miten tarkasti mihinkin asiaan keskityn riippuu tasan siitä, miten tärkeä, kiinnostava, tunteita herättävä ja jollain tasolla minua kehittävä jokin asia on. Jos jokin asia ei meinaa kiinnostaa tippaakaan, pyrin jatkuvasti mielessäni kehittämään joitakin muita virikkeitä ja olen lisäksi täysin sisäisten ja ulkoisten ärsykkeiden armolla. Keskittyneisyyden taito riippuu siis hyvin paljon halustani, millä tasolla haluan jonkin asian tehdä ja koenko sitä itselleni hyödylliseksi. Jos en näe jossain tekemisessä merkitystä itseni kannalta, on keskittyminen ainoastaan siihen todella haastavaa. Pystyin kirjan kertomusten avulla käsittelemään omaa keskittyneisyyden tasoa tilanteissa, joissa onnistuin mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla. En ollut ennen ajatellut, että yleensä paras mahdollinen oma suoritukseni minulle todella merkittävässä asiassa on tapahtunut ollessani flow-tilassa, jolloin kaikki muut ärsykkeet siitä ympäriltä ovat hävinneet. Tuolloin mielessäni ei ole mitään ylimääräistä, jonka vuoksi pystyn pitämään rauhallisen ja samalla itsevarman ja fokusoituneen mielialan, eikä jännityksellä ole mitään mahdollisuutta saada yhtään ylimääräistä valtaa, vaikka se usein tuolloin läsnä onkin jollain tasolla.

Kirjassa esiteltiin paljon erilaisia harjoituksia keskittymiskyvyn harjoittamiseen, koska sekin on täysin harjoitettavissa oleva ominaisuus. Lukeminen ja lukemani sisäistäminen on itselleni edelleen melko haastavaa ja sain esimerkiksi siihen paljon konkreettista oppia: pyrin muistamaan ulkoa lausekokonaisuuksia, kappaleita ja myöhemmin tiivistämään sivun tiedot yhteen tai kahteen virkkeeseen, jolloin oleellisimmat asiat jäävät mieleen ja epäolennaisuudet jäävät pois.

 

Kokonaisuudessaan palaan kirjaan tulevaisuudessa aivan varmasti useita kertoja ja tulen käyttämään harjoitteita määrittäessä tavoitteitani ja omien kehityskohteideni arvioinnissa. Kirjassa annettiin  valtavasti työkaluja tavoitteiden laatimisesta, vireystilan tietoisesta nostamisesta ja laskemisesta, itsepuhelun ja itsetunnon kehittämisestä ja mielikuvaharjoittelusta valmistauduttaessa enemmän tai vähemmän tärkeisiin suorituksiin.