Kirjoituspäivämäärä: 18.1.2020 Kirjapisteiden määrä: 2 Teos: Thomas Erikson – Psykopaatit ympärilläni

 

Roosa Pirinen

1803426

 

Mikä psykopaattia naurattaa?

 

Kuuntelin kirjailija Thomas Eriksonin kuuluisasta kirjasarjasta kirjan Psykopaatit Ympärilläni. Psykopatia on minua kiinnostava aihe, mutta tietämykseni psykopaateista on vähäinen ja perustuu pääasiassa tv-sarjojen, elokuvien ja joidenkin dokumenttien näkemykseen kyseisestä luonnehäiriöstä. 

Kirjassa käydään läpi mikä on psykopaatti, miten psykopaatti manipuloi muita ihmisiä sekä miten psykopaatin tuhoisan toiminnan ja manipuloinnin pystyy välttämään tai torjumaan. Teoksessa verrattiin psykopaatin käyttäytymistä ‘’normaalin’’ ihmisen käyttäytymiseen Idiootit Ympärilläni -kirjassa esitellyn William Marstonin keksimän värijärjestelmän, eli DISA-kielen avulla. Väriteoria ja kunkin värin luonteenpiirteet ja toimintatavat käydään lyhyemmässä mittakaavassa läpi kirjan aikana. Psykopaattia ei teoksen mukaan pysty luokittelemaan mihinkään väriluokkaan. Psykopaatti on susi lampaiden joukossa, eli hyvin vaarallinen yksilö, jonka kohdatessa kannattaa kääntyä ympäri ja kävellä pois mahdollisimman nopeasti. 

Kirja yrittää opettaa tunnistamaan psykopaatin käyttäytymisen ja toimintatavat. Psykopaatti käyttää hyväksi kunkin värin heikkouksia, ja tuhoaa kaiken ympäriltään saadakseen haluamansa. Kirjassa on lukuisia esimerkkejä psykopaatin käyttäytymisestä, osa kirjailijan omakohtaisia, osa hänen asiakkaidensa, ja osa keksittyjä. 

Kirjasarja sekä kirjailija ovat saaneet kovaa kritiikkiä. Kirjailijaa on syytetty huijariksi, sillä hän ei ole titteliltään mikään tutkija tai asiantuntija, eikä hänen käyttämänsä väriteoria oletettavasti perustu laajaan tutkimukseen tai ole käytössä yleisesti maailmalla, toisin kuin hän antaa kirjoissaan olettaa. Väriteoriaa on jopa verrattu horoskooppeihin paikkansapitävyyden saralla. Ymmärrän tämän kritiikin, sillä kirjailija antaa olettaa, että väriteoria olisi laajasti käytössä ympäri maailmaa ja että sitä on tutkittu laajasti, ja jos se ei olekaan totta, se on aika suuri huijaus. En kuitenkaan tiedä kuinka todenmukaisia tai faktaan perustuvia kritisoijien syytökset ovat, joten minun täytyisi tehdä enemmän taustatutkimusta aiheesta, jotta tiedän mihin uskoa.

En itse ole kuitenkaan koskaan pitänyt teoriaa 100% totuudenmukaisena. Kirjailija itsekin mainitsee heti värijärjestelmän esiteltyään, että kaikkea ei voi selittää sen mukaan, tai pelkällä väriteorialla ei voi selittää ihmisen monimutkaista persoonaa.  Minusta on kuitenkin hauska huomata, miten eri tavalla ihmiset ajattelevat ja reagoivat tilanteisiin, ja sen takia olen nauttinut näiden kirjojen kuuntelemisesta. Vaikka ihmisiä ei voida jakaa pelkästään 4 hyvin yleistettyyn kategoriaan, voidaan todeta, että jotkut ihmiset käyttäytyvät osaksi samalla tavalla, kuin kirjassa on kuvattu.

Pystyn itse samaistumaan vihreän ja sinisen värin moniin piirteisiin. Kirjassa oli myös useampi esimerkkitilanne, jonka koen osuvan täysin omalle kohdalleni. Huomaan myös sen, että käyttäydyn tilanteesta riippuen kaikkien värien mukaan, vaikka osa käyttäytymisestä ei ole minulle luontaista. Osa käytöksestäni on tietoisesti muutettua ja opittua, esimerkiksi isossa ryhmässä äänessä oleminen, esiintyminen, päättäväisyys ja omien mielipiteiden takana pysyminen, kuin myös konfliktien aiheuttaminen ja sietäminen. 

Kritiikki pistää kuitenkin miettimään, että mihin tutkimukseen ja lähteisiin kirjailijan olettamukset ja tietämys psykopaateista perustuvat. Muistaakseni kirjassa mainitaan useampi eri tutkimus ja teos, johon Erikson perustaa tietonsa ja olettamuksensa. Kirjassa mainitaan muun muassa  PPI-R -persoonallisuustesti, jolla pystytään testaamaan, onko ihminen psykopaatti tai omaako hän psykopaattisia piirteitä.

Kysymys, joka jäi leijumaan mieleeni kirjan edetessä heräsi, kun kirjassa kerrottiin, että psykopaatti ei koskaan naura, koska ei kykene nauramaan spontaanisti. Psykopaatti ei myöskään hymyile todellisesti, vaan esittää hymyä vääntämällä suun virneeseen. Ymmärrän, että psykopaatti ei voi reagoida spontaanisti nauramalla tai hymyilemällä, koska psykopaatti ei tunne empatiaa, tai mitään tunteita, mutta näyttelijätkin osaavat esittää hyvin luonnollista ja spontaania nauramista sekä hymyilemistä. He toki voivat ammentaa sitä aiemmin kokemista tunteistaan, mutta osaako psykopaatti tehdä saman pelkästään matkimalla muiden ulkoista olemusta? Jos psykopaatiksi epäilemäni henkilö nauraa vitsille, onko psykopaatti-vaihtoehto silloin poissuljettu? Myöskin myöhemmin kirjassa mainittiin, että psykopaatti voi nauraa toisen vastoinkäymisille tai tuskalle, kun normaali ihminen tuntee silloin empatiaa kärsivää kohtaan. En tiedä, oliko heitto vain kärjistys psykopaatin vinksahtaneesta ajatusmaailmasta, vai voiko psykopaatti kuitenkin nauraa, vaikka sitten toisen kärsimykselle? 

Asia, joka yllätti minut, oli psykopaattien oletettu määrä väestöstä. En ole koskaan ajatellut, että psykopaatteja olisi niin paljon. Tavallaan se toi helpotusta, sillä niin moni ihminen käyttäytyy hirviömäisesti, raiskaa, tappaa, kiduttaa, kiusaa, tuhoaa muita. Nyt ymmärrän, että luultavasti monet näistä ihmisistä ovat psykopaatteja. Ennen ajattelin, että kaikki ihmiset pystyvät sellaisiin tekoihin, kun tilanne vaatii ja se on aika masentava ajattelutapa. Minun on vaikea kuvitella, että joku, joka tuntee, voisi tehdä tällaisia asioita. 

Toisaalta se myös ahdistaa. Tiedän, että minua on hyvin helppo käyttää hyväksi. Omia luonteenpiirteitäni kuvailtiin hyvin yksityiskohtaisesti kirjassa, tunnistan ne itsessäni. Kuten kirjassakin kerrottiin, on hyvä tiedostaa omat heikkoudet ja käyttäytymismallit, jotta tietää, kun toinen ihminen vetelee naruistasi ja käyttää sinua hyväksi. Kirjassa puhuttiin myös manipulaatiosta muiden, kuin psykopaatin toimesta. 

Tiedän, että minua manipuloidaan pienemmässä mittakaavassa viikottain, ja myös itse manipuloin muita. Tiedän, että se on usein tahatonta tai alitajuntaista molemmin puolin. Usein mietin, että minäkin  tosiaan manipuloin muita, jotta asiat menevät oman etuni mukaan, ja monesti myös toisen hyvinvoinnin parantamiseksi. Onko manipuloiminen oikein, vaikka minulla olisi toisen henkilön hyvinvointi motivaationa? Olenkin yrittänyt tietoisesti vuosien aikana vähentää sitä. En osaa sanoa, onko se hyväksyttävää, mutta sitä tehdään, ja paljon. Kaikki tekevät niin. 

Kirjan kuuntelemisen myötä olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota ihmisten käyttäytymiseen. Asia, johon eniten kiinnitän nykyään huomiota on ihmisten nauraminen. Näyttääkö se spontaanilta, kuka nauraa millekin ja milloinkin? Asia jäi selvästikin vaivaamaan minua. Aihe oli hyvin mielenkiintoinen, ja minun täytyy lukea tai kuunnella lisää, jotta ymmärrän enemmän ja saan mielenrauhan, toivottavasti.