1. Esseen nimi: Otatko opiksesi?
2. Kirjoituspäivämäärä: 30.8.2019
3. Esseen kirjoittaja: Marika Saikkonen
4. Kirjapistemäärä: 2
5. Kirja: Otatko opiksesi?
6. Kirjan kirjoittaja(t): Mikko Ojanen
7. Kategoria (YPK) ja opintojakso: 1. Oppiminen / Yksilö, 1.3 Tärkeitä opittavia asioita ja hyödyllisiä taitoja (YPK 19-20) ja opintojakso 7013 Mediatuotanto

 

”Jos pyhiksi olet halunnut juhlapöytään punaviiniä, oletko koskaan myöhästynyt Alkosta? Tämän kysymyksen esitti eräs rempseä rovaniemeläismies työkavereilleen. Kukaan ei muistanut siinä asiassa töpänneensä.”

Auts, heti kolahti.

 

Lapsenomainen innostus ja uteliaisuus

”Muistatko sen ikimuistoisen päivän, kun aloitit koulutaipaleen ja karistit päiväkodin hiekat lopullisesti lahkeistasi? Voi sitä täpinän määrää! – Pienillä ihmisillä on se upea ihmetyksen, uteliaisuuden ja innostuksen ominaisuus, joka tässä kuvattiin. Se on elämän tärkeimpiä ilmiöitä. Miksi se niin usein häviää aikuisiällä oppimisen yhteydessä?”

Sain tuota fiilistä, uteliaisuutta ja innostusta, takaisin kuva-artesaanin ja media-alan opinnoissani. Peruskoulussa en niinkään enää tuon kirjassa kuvatun ensimmäisen luokan aloituksen jälkeen. Koen, että varsinkin Y-akatemiassa tuo fiilis on tullut vahvasti takaisin. Toki on päiviä, kun ei kiinnosta, mutta yleisfiilis on kuitenkin innostunut. Luulen, että se johtuu siitä, että saan nyt itse määritellä mitä, milloin ja miten opiskelen. Mutta miten saisin heräteltyä näitä tunteita myös sellaisia asioita kohtaa, jotka eivät lähtökohtaisesti kiinnosta minua? Esimerkiksi graafisen suunnittelun kurssit olivat aiemmin mielestäni aivan kamalia, taidekoulussa noilla kursseilla minua melkein itketti. Kuitenkin nyt myöhemmin akatemiassa olen saanut tehdä omassa tahdissa ja opetella itse. En vain kasaa Illustratorilla valmiista palasista samanlaista pakettia kuin muutkin samassa luokassa samaa tehtävää suorittavat. Olen päässyt näkemään suunnittelemiani logoja ja muita kuvia painettuina ikkunaan, julisteisiin ja esitteisiin, sekä some-kanavien profiili- ja kansikuvina. Kun näen työn tuloksen konkreettisena, saan paljon lisää motivaatiota jatkaa hommia ja aloittaa uusia tehtäviä.

” ”Meinaaminen rasittaa eniten”, tuumasi eräs seinäjokelainen ammattilainen valmennuspäivämme aikana. ”

 

Tuplawarmistus, mitä jäi käteen?

Kirjassa esitellään kattavasti mikä kaikki vaikuttaa oppimiseemme, ja oikeastaan ylipäätään sujuvaan arkeen. Tarpeeksi laadukasta unta, kiireetön aamu, hyvä aamupala. Töissä tai koulussa nousee välillä seisomaan, kävelemään ja venyttelemään. Lounaalle säästetään aikaa. Lyhyemmät työmatkat kuljetaan mieluummin kävellen tai pyörällä, kuin autolla. Pitemmät matkat voi kulkea junalla, sielläkin ehtii tehdä tehtäviä tai lukea. Yleinen positiivinen mieli ja sen jakaminen ympäristöön, muiden ihmisten huomioiminen. Liikunta ja muut harrastukset. Aikaa läheisten kanssa, hengailua. Pari tuntia ennen nukkumaan menoa luetaan mieluummin paperista kirjaa, kuin katsotaan Netflixiä tai ollaan puhelimella. Tiesin kaiken jo ennen tämän kirjan lukemista. Siltikään omassa elämässä ei toteudu noista kuin muutama.

Entä jos koen, että päiväni sujuu paremmin, jos ei tarvitse herätä kello seitsemän ja olla täydessä työnteossa kahdeksalta? Entä jos olen parhaimmillani vasta 10 aikaan? Miksi pakottaa itseäni? Entä jos nautin sarjojen katsomisesta Netflixistä? Jos se nollaa ajatukseni ja auttaa rentoutumaan päivän jälkeen? Olen visuaalinen ihminen ja esseiden, taulukoiden ja tuntiloggausten keskellä kaipaan valokuvausta ja kuvien editointia, tai vaikka sitä sarjaa Netflixistä. Pitää vain muistaa kohtuus kaikessa.

”Kello soi aamuvarhaisella. Alat torkuttaa herätyskelloa; ensin 10 minuuttia, sen jälkeen vielä toinen mokoma, ja vielä kerran, yhteensä 30 minuuttia sängyssä vetelehtimistä. Ärsyke tässä skenaariossa on herätyskellon tuttu pirahdus. Siitä syntyy välitön reaktio: salamanopea torkutusnapin painaminen. Tämä toiminto on refleksinomainen ja toimii vuosien harjoittelun ansiosta vaikka silmät kiinni. Palkintona ovat ekstratorkut peiton alla.”

Tämä pätkä kirjasta kolahti, meikähän se siinä. Mieleeni nousi ajatus, että jospa menisinkin aiemmin nukkumaan, heräisin aiemmin ja aloittaisin päiväni yhdellä jaksolla Netflixistä, mikä vaikutus sillä olisi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *