1. Onnellisuuden oravanpyörä
  2. 18.5.20
  3. Esseen kirjoittaja: Tuukka Pennanen
  4. Kirjapisteet: 2
  5. Kirja: Kaikki menee päin h*lvettiä
  6. Kirjan kirjoittaja: Mark Manson
  7. Opintojakso: Tiimiyrittäjyys

 

Kärsimys ja epämukavuus tuntuvat vastenmielisiltä asioilta eikä niitä halua elämäänsä. Usein myös ajatellaan, että onnellisuus syntyy vasta kun kärsimystä ja epämukavuutta ei enää ole. Mikäli yrittää suojella itseään kaikelta kärsimykseltä, herkistääkin itsensä kärsimykselle ja kivulle sen sijaan, että vähentäisi kärsimyksen määrää elämässään. Kaikessa voi nähdä epäkohtia, uhkia, vihaa ja negatiivisuutta, jos koittaa poistaa elämästään kaiken kivun ja kärsimyksen. Kärsimys vain yksinkertaisesti on osa tätä jatkuvan oppimisen polkua, eli elämää. On jotenkin nurinkurista, että elämässä helposti keskittyy negatiivisiin asioihin ja kipuun vaikka positiivisia ja kivuttomia asioita olisi enemmän. Esimerkiksi pitkällä marssilla jalkapohjaan tullut rakkula saa enemmän huomiota kuin muu täysin kunnossa oleva jalka.

Tuntuu että elämässä on aina vakio määrä harmeja. Ihan sama miten vaurasta ja tervettä elämää elää, mieli luo uusia odotusarvoja elämälle ja näin harmeja on taas siinä missä ennen vaurautta ja terveyttä. Harva lottovoittajakaan on saavuttanut pysyvää onnellisuutta saatuaan hävyttömän summan rahaa. Mieli keksii aina epäkohtia ja kokee kärsimystä kun on tottunut tiettyyn elintasoon. Esimerkiksi kun lattialämmitys ei toimikkaan moitteettomasti tai joku vastaantulija kohtelee epäkunnioittavasti, ei elämä olekaan täydellistä ja kivutonta. Kannattaako tällaisten asioiden edes antaa vaikuttaa elämään? Valinta on jokaisen omalla vastuulla.

Onnellisuuden tavoittelu oikeastaan vie onnellisuutta kauemmaksi. Onnellisuuden tavoittelulla on ollut määräävä asema jo pitkään kulttuurissamme ja se on toksinen arvo. Onnellisuuden tavoittelu on harhaanjohtava ja päättymätön polku. Mark Mansion sanoo osuvasti, että hyvä elämä ei tarkoita kärsimyksen välttelemistä, vaan sitä, että kärsii oikeista syistä. Koska elämässä kärsimys on väistämätöntä, kannattaa kärsiä itselle tärkeiden asioiden puolesta ja oppia siinä hyväksi.

Kärsimyksen, kivun ja epämukavuuden jatkuva välttely johtaa kokonaisvaltaiseen haurauteen. Fyysinen hauraus voi olla seurausta fyysisen epämukavuuden välttelystä. Esimerkiksi kuntoilu voi olla hieman epämukavaa fyysisesti kun lihakset kipeytyvät ja saattaa jopa tulla aina yhtä kauhistuttava hiki. Jos kuntoilua ja liikuntaa välttelee pitkiä aikoja, lihakset, luusto ja verenkiertoelimistö heikkenevät. Haurastuu fyysisesti. Jos henkistä epämukavuutta väistelee siinä uskossa, että saavuttaa niin onnellisuuden, saavuttaakin vain henkisen haurauden, joka ei kestä pienintäkään vastoinkäymistä. Kärsimyksen välttely heijastuu haurautena kaikkeen tekemiseen kuten ihmissuhteisiin ja talouteen.

Mansion käyttää kirjassaan Nassim Talebin käsitettä ”antihauraus”. Hauras järjestelmä tai mieli muistuttavat hentoja kukkia tai teinin tunteita, niitä on varjeltava kaikin keinoin. Vankka keho, mieli tai järjestelmä kestää muuttumattomana rajua menoa pitkäänkin. Antihauras järjestelmä, mieli tai keho puolestaan hyötyy haasteista ja ulkoisista paineista. Esimerkiksi ihmissuhde on silloin antihauras kun vastoinkäymiset vahvistavat, eikä heikennä sitä. Keho ja mieli vahvistuvat kun niitä järjestelmällisesti kuormittaa ja välillä koettelee omia rajojaan. Keho ja mieli tottuvat kärsimykseen ja sekasortoon ja ne alkavat tuntua siedettävältä. Elämän temmellyskenttä on taas kerran laajentunut. Päinvastoin kärsimystä, sekasortoa ja epämukavuutta välttelemällä pienentää elämän leikkikenttää. Epämukavuuden kohtaaminen lisää vapautta, kun sen välttely vähentää sitä. Kysymys kuuluukin, että kohtaatko kärsimyksen vai vältteletkö sitä? Valitsetko haurauden vai antihaurauden? Se miten vastaat näihin kysymyksiin, heijastuu kaikkeen tekemiseen ja kaikkiin elämän osa-alueisiin. Jos jokin elämän osa-alue on hauras, johtuu se mitä todennäköisimmin kärsimyksen ja epämukavuuden välttelystä. Silloin on päättänyt seurata lapsellisia arvoja eli vaalia omahyväisyyttä, seurata mielihaluja ja jahdata yksinkertaista mielihyvää.

Antihauraus tuntuu olevan nykypäivänä harvinaisempi ilmiö kuin hauraus. Tästä ei tosin ole tiedossani mitään tilastoja, joten mielipiteeseen tulee suhtautua kriittisesti. Monissa kulttuureissa kuitenkin kärsimyksensietokyky on madaltumassa koko ajan. Aikaisemman tekstin perusteella voikin päätellä, että sietokyvyn rappeutuminen ei tee onnellisemmaksi vaan lisää emotionaalista haurautta. Siksi voikin tuntua, että kaikki on perusteellisesti päin h*lvettiä. Kärsimyksensietokykyä tulisikin mielestäni harjoittaa ja kehittää päivittäin. Ja varsinkin niillä elämän osa-alueilla, jotka sitä erityisesti kaipaavat. Jokaisella kärsimyksensietokyky on erilainen ja kehittyy kokemusten myötä. Ei ole kuitenkaan itsestään selvyys, että iän myötä kärsimystä sietäisi paremmin. Edelleen elämässä kohtaan ”aikuisia” ihmisiä, jotka tekevät päätöksiä kuin pikkulapset. Kärsimyksensietokykyä tulee harjoittaa tietoisesti, kukin itselleen sopivalla ja tärkeäksi kokemallaan tavalla, sekä tasolla. Näin voi tehdä elämästään parempaa, lisätä vapauden tunnetta ja hypätä pois onnellisuuden oravanpyörästä.