Esseen kirjoittaja: Ruska Tuohimaa

Kirjoituspäivämäärä: 19.10.2020

Kirjapistemäärä: 2 (?)

Teos: Narsistin lapsena – Pitkä tie itsenäisyyteen (Minerva 2015)

Kirjan kirjoittaja: Janne Viljamaa

Kategoriat: Itsensä johtaminen

 

 

Rikotusta ehjäksi

 

Syksyn lukulistalle ensimmäiseksi päätyi Janne Viljamaan Narsistin lapsena – Pitkä tie itsenäisyyteen (Minerva 2015) äänikirjateos. Viljamaa kuvailee teoksessaan yleismaailmallisesti narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän vanhemman kasvatuksen vaikutuksesta lapseen psyykeen. Hän kuvastaa narsistiäidin ja -isän persoonallisuutta, käsittelee kasvatusympäristön lapselle luomaa muun muassa pelkoa, ahdistusta ja häpeää. Teoksen lopuksi Viljamaa antaa narsistisen vanhemman kasvattamalle vinkkejä ja ajatuksia itsetunnon vahvistamiseksi.

Teos tuli yllättäen minulle ajankohtaiseksi. Aloitettuani Akatemiassa opintoni, kämppiksekseni sattui mielestäni vahvasti narsistinen henkilö, joka otti minut pääasiallisesti kaiken aggressionsa ja pilkkansa kohteeksi. Kodista tuli ahdistava paikka ja pakenin sieltä mahdollisimman paljon, kunnes korona pakotti minut pysymään kämpillä pelottavan kämppikseni kanssa samaan aikaan. Lopulta mielenterveyteni romahti jatkuvassa pelossa elämisen ja jatkuvan ahdistuksen tuoman unettomuuden seurauksena. Vaikka kyseinen ajanjakso oli lievästi ilmaistuna hyvin kuluttava, sen aikana sain avaimia oman psyykeeni ongelmiin. Aloin tutkia erilaisia mielenterveysongelmia lisää ja törmäsin narsismiin, ja muutaman artikkelin kuvaukset narsistin tavoista hallita kotiaan tyrannin tavoin sopivat mielestäni täydellisesti kämppikseni tapoihin toimia. Palaset loksahtivat paikoilleen. Alkoi tutkimusmatka niin itseeni kuin menneisyyteeni, aloin etsiä lisää tietoa narsismista ja aloin hahmottaa ongelmieni alkujuuria. Lopulta törmäsin Viljamaan teokseen ja päätin kuunnella sen läpi.

Teoksen kuuntelu oli hyvin raskas prosessi ja vaikka ajallisesti kyseessä on nopeasti läpiluettava teos reilun yli viiden tunnin kuuntelu-urakoineen, oli se henkilökohtaisuudessaan minulle hyvin voimakas kokemus. Vaikken ole psykiatri ja siten voi luoda diagnooseja, tein teoksen pohjalta tulkinnan, että kasvuympäristöni on ollut hyvin epävakaa ja tuntemiini ihmisiin on kuulunut useita vahvasti narsistisia persoonia. Ottaen huomioon, että kasvoin varsin suljetussa maalaisyhteisössä, on kyseisten henkilöiden vaikutus arjessani ollut kuitenkin huomattava. Narsismin käsitteen kautta ymmärsin uudella tapaa, kuinka laajaa tuhoa heidän käytöksensä tekivät minulle elämäni ensimmäisten 19 vuoden aikana.

Kaiken kaikkiaan Viljamaan teoksessa on paljon elementtejä, jotka kuvasivat sitä henkistä väkivaltaa, jonka ympäröimänä kasvoin. Samalla armollisuus itseäni kohtaan lisääntyi, sillä ymmärsin, kuinka totaalisen vahingollista on narsismi lapsen kehitykselle. Laajat ja vakavat mielenterveysongelmat saivat loogiselta tuntuvan syntypohjan, mikä maalasi uudenlaisen lapsuuden miljöön maiseman.

Ikävintä kirjaa kuunnelleessa oli havaita, kuinka narsistinen itse on ollut pahimmillaan. Ne hetket, kun luulin olevani zen ja kuvittelin olevani tunteitten ulkopuolella, olinkin narsistisempi kuin koskaan elämässäni. Menneisyyteni verhoutui uuteen asuun ja oma käytökseni sai ihan uusia merkityksiä. Onneksi suhtauduin tähän myötätuntoisesti, sillä tiedostin kirjaa kuunnellessa, ettei mikään muu niissä olosuhteissa ole voinut olla mahdollistakaan. Samalla tulin kiitolliseksi itselleni analyyttisestä mielestäni ja henkisestä maailmastani, jotka ovat mahdollistaneet persoonani vakaantumisen ja vahvasti negatiivisista narsistisista piirteistä riisuutumisen.  Samalla tulin oppineeksi, että meissä kaikissa on narsistisia piirteitä ja terve narsistisuus voi jopa edesauttaa omaa hyvinvointia. Herääkin kysymys, missä kohtaa narsistisesta käytöksestä tulee ongelma muille ihmisille tai itselleen?

Valitsin Viljamaan teoksen sen elämäni ajankohtaisuuden vuoksi ja koen, että se tuli juuri sopivaan saumaan. Teos oli minulle avaava kokemus menneisyyteeni ja syvensi minäymmärrystäni. Se antoi sanoittamaan paremmin kokemuksiani ja opin ymmärtämään, kuinka satutettu olen ollut – ennen kaikkea ymmärsin välineitä, joilla minua on satutettu. Lisäksi opin hahmottamaan narsistista toimintaa. Koen, että teos antoi sekä sisäisiä välineitä korjata itseäni tulevaisuudessa uusista näkökulmista käsin kuin tunnistamaan paremmin narsistisia käyttäytymismalleja. Tästä johtuen olen hyvin kiitollinen siitä, että kirja tuli vastaan kuunneltavaksi juuri nyt.