Kirjoittaja: Essi Savolainen

Teokset: Mitä Suomi on – keskustelua Suomesta ja suomalaisuudesta

Heini Kilpamäki – Suomalaisen tyhmyyden ylistys

Pasa, Atpo – Eniten vituttaa Suomi

Kategoria: Tiimioppijan matkaeväät

 

Matkailualan ammattilaisen tulee tuntea myös oma maansa ja kulttuurinsa, joten poimin kirjastosta useamman Suomi-aiheisen kirjan luettavaksi. Näissä teoksissa ei käsitelty Suomen historiaa tai maantieteellisiä nähtävyyksiä, vaan tutkailtiin enemmänkin suomalaisuutta luonteenpiirteenä – mitä suomalaisuus tarkoittaa, millaisia ominaisuuksia meillä on ja mitkä tekijät ovat mahdollisesti vaikuttaneet näiden ominaisuuksien syntymiseen.

Suomalaisille on tunnetusti tärkeää tietää, mitä meistä ajatellaan maailmalla. Kun tapaamme ulkomaalaisen omassa maassamme, haluamme usein kuulla, mitä he ajattelevat Suomesta ja suomalaisista ja miksi he ovat ylipäätään tulleet tänne. Ehkä Suomen valikoituminen jonkun matkakohteeksi hivelee heikkoa itsetuntoamme ja ahneina pieneen maahamme kohdistuneesta huomiosta odotamme kuulevamme lisää vieraan positiivisia ajatuksia. Luulen, että tämä piirre on yhtenäinen pienille kansoille, törmäsin nimittäin samaan toimintatapaan suorittaessani harjoitteluani pikkuruisessa Sloveniassa. Uusia ihmisiä tavatessani ensimmäisten kysymysten joukossa oli lähes poikkeuksetta, että miksi olen valinnut kaikista mahdollisista kohteista juuri sen maan. Kesän aikana hämmästykseni vain kasvoi – eivätkö paikalliset oikeasti tiedostaneet kuinka upeassa ympäristössä he elävät? Omasta mielestäni olin saapunut uskomattoman kauniiseen ihmemaahan, josta löytyi loputtomasti näkemisen ja kokemisen kohteita! Ehkä meidänkin kannattaisi saapumisutelujen sijasta keskittyä kertomaan turisteille paikallisen näkökulmasta kaikista niistä siisteimmistä jutuista, joita vieraan tulisi ehdottomasti nähdä tai kokea – niistä asioista, joita ei välttämättä muualla pysty kokemaan. Ottaa vieras itsevarmasti vastaan ja maksimoida hänen Suomi-elämyksensä.

”Suomessa on tapana pohtia kuumeisesti, mitä muut meistä ajattelevat. Tämä on aivan helvetin nurinkurista ja ennen kaikkea läpeensä turhaa puuhaa. Vastaus on, että kukaan ei ajattele meistä yhtään mitään, koska ei ole ikipäivänä kuullutkaan mistään nuhaisesta Suomesta. Ja vaikka olisi, niin ei välittäisi vitun vertaa. Muunmaalaisilla kun on kaikenlaista muutakin puuhaa kuin kelata, että mitäs se yksi satunnainen paskakansa siellä maailman reunalla puuhaakaan.”

Pasa ja Atpo – Eniten vituttaa Suomi

Suomalaiset ovat luonteeltaan melko vaatimattomia – sanonnankin mukaan vaatimattomuus kaunistaa. Emme oikein uskalla tunnustaa omaa osaamistamme, ellei joku muu ole tehnyt sitä ensin ja olemme kansakuntana vähän kuin epävarma teini – pidämme parhaana suomalaisuutena niitä asioita, jotka ovat saaneet kansainvälisen hyväksynnän. Klassisena esimerkkinä toimii Euroviisut vuotena 2006, kun Lordi lähti kisoihin edustamaan Suomea. Ennen kisoja mediassa ja kahvipöytäkeskusteluissa kauhisteltiin, kuinka Suomi nyt nolaa itsensä viemällä hirviöpukuiset monsterit lavalle. Mutta kappas vain, kuinka asenteet muuttuivat kun esitys äänestettiin voittoon ja Lordi palasi voittajana kotiin. Oltiin niin ylpeitä kansainvälisestä menestyksestä, että!

Me menestymme kansainvälisissä vertailuissa erinomaisesti: olemme parhaasta päästä koulutuksessa, urheilussa, kirjastolaitoksen tilassa, turvallisuudessa, korruptoimattomuudessa, yhteiskunnan toimivuudessa, luonnon ja veden puhtaudessa ja niin edelleen. Meillä on myös suhteellisesti otettuna eniten kansainvälisiä taiteilijoita ja yhtyeitä. Arkkitehtuurimme ja designimme ovat maailmankuuluja, samoin monet muut kulttuurin alat, kuten tanssitaide ja valokuvaus. Silti olemme vaatimattomia ja arvostamme liikaa ulkomaita ja ulkomaalaisia. Väheksymme omaa hyvyyttämme. Tapakouluttaja Kaarina Suonperä uskoo, että vaatimattomuus kumpuaa osin kasvatuksesta ja opetuksesta – meitä on lapsesta saakka neuvottu olemaan hiljaa ja vaatimattomuutta on pidetty hyveenä. Naurustakaan ei ole varsinaisesti kehuja satanut – ennemminkin itku pitkästä ilosta! Hänen mukaansa tulisi löytää rohkeutta kääntää asioita positiiviseen, katsoa silmiin, hymyillä, kehua ja kiittää muita (ääneen!). Näin me ujot ja hiljaiset ihmiset uskallamme pikkuhiljaa avautua, ja meistä löytyy uusia älykkyyden merkkejä ja valloittavia persoonia.

”Introvertin ja ekstrovertin erottaa siitä, että ensimmäinen katselee omia kengänkärkiään, jälkimmäinen puhetoverin. Minkäänlaista dialogia tämä harrastus ei pidä sisällään. Ja mikäs siinä on hiljaa tuijotellessa, koska se toinen osapuoli on mitä todennäköisimmin ärsyttävä ja ruma suomalainen tuppisuu. Vittuako sen kanssa juttelee.”

Pasa ja Atpo

Olosuhteet ja historia maassamme ovat varmistaneet sen, että luontosuhde on suomalaisilla edelleen hyvin vahva. Kaupunkien määrä suhteessa maan pinta-alaan on niin pieni, että luonto on isommissakin kaupungeissa hyvin lähellä. Suomi onkin yhä Euroopan maalaismaisimpia maita. Kirjailija Heikki Turusen mukaan suomalainen on sitä rakastavampi, rakastettavampi ja vaatimattomampi mitä läheisemmissä tekemisissä hän on luonnon kanssa – tällainen ihminen viihtyy luonnon hiljaisuudessa ja tarvitsee sen kauneutta ja harmoniaa. Kenties luontosuhteella on myös vaikutusta suomalaisten muuhun arvomaailmaan – Suomessa ei esimerkiksi anneta arvoa niin paljon pinnallisille asioille, kuin monessa muussa kulttuurissa. Arvostamme rehellisyyttä, aitoutta ja maalaisjärkeä. Luonnon läheisyydellä saattaa olla vaikutuksensa myös siihen, että esimerkiksi kuuluisuutta ja rahaa ei palvota samassa mittakaavassa kuin muualla.

Luonnonläheisyyttä, omaa rauhaa ja hiljaisuutta arvostaville suomalaisille on luontevasti syntynyt koko kansaa yhdistävä ajanviettotapa, mökkeily. Mökkeilystä on tullut koko kansan lomanviettotapa kuitenkin vasta 60-luvulla, jolloin alkoi mökkibuumi. Kaupunkeihin muutto jätti kaipuun luontoon, työaika- ja lomalainsäädännön uusiminen sekä elintason nousu mahdollistivat vapaa-ajan erottamisen arjesta. Mökin hankinta oli jokaisen ahkeran suomalaisen saavutettavissa. Mökkeily on nykypäivänä tärkeä osa suomalaisten vapaa-aikaa ja se nähdään todellisena rentoutumispaikkana. Tärkeä asia herättää aina paljon tunteita, ja hyviä väittelyjä saakin aikaan esimerkiksi oikean mökin varustelutasosta – osa vannoo talviasuttavan huvilan nimeen, kun taas osan mielestä aito mökki on sellainen, jossa vesi kannetaan järvestä ja tontin perällä nököttää ulkohuussi.

”Suomessa elää sitkeänä myytti, että olisimme mökkikansaa. Tämä voikin pitää paikkansa Kekkosen ikäisten tyyppien kohdalla — joka helvetin persepäisellä farmariautoilevallla kaupunkiapinalla on puuhökkeli jossain näreessä, johon jonotetaan Lahdentietä koko perjantai-ilta. Ja vain, jotta voitaisiiin jonottaa sunnuntaina takaisin. Tätä kutsutaan Suomessa mökkeilyksi. Muissa maissa sitä kutsutaan idiotismiksi.”

Pasa ja Atpo

Maamme on kaiken kaikkiaan matkailun aarre, joka on vielä pysynyt melko hyvin piiloutuneena. Suomen luonto ja ihmisluonnon puhtaus ovat upeita voimavaroja aikana, kun muu maailma on saasteista, terrorismista ja korruptiosta saastunut. Lukemissani kirjoissa ehdotettiin takaisinpaluuta luontoon ytimenä uudelle jälleensyntyneelle Suomen identiteetille, jota voitaisiin markkinoida ekoturismina ja perheystävällisenä matkailuna. Näin saisimme kehitettyä kestävää matkailua, mutta myös tuomaan esiin omaa aitoa kulttuuriamme. Meidän olisikin tärkeää huolehtia siitä, että se kaikkein omin suomalaisuus säilyy, emmekä kadota omaa kulttuuriamme tasapaksuun länsimaalaiseen massaan. Meillä on iso ja monipuolinen kotimaa, josta löytyy niin tuntureita, kaupunkeja, erämaata, upeita vesistöjä kuin saaristoa. Meillä on korkeatasoista taide- ja kulttuurielämää, paljon erilaisia murteita, vahvat perinteet, puhtaat raaka-aineet ja turvallinen ympäristö. Meillä olisi upeat työkalut, joilla lähteä rakentamaan Suomikuvaa, sillä brändikään ei voi olla valheellinen kiiltokuva, vaan sen täytyy perustua tosiasioihin. Koska Suomen kansainvälinen maine pohjautuu siihen, mitä Suomi ja suomalaiset tekevät, tulisi meidän oppia kertomaan Suomesta kiinnostavalla tavalla. Tämä ei kosketa pelkästään matkailualan ammattilaisia, vaan myös niitä, jotka matkustavat tai tapaavat ulkomaalaisia kotimaassaan. Opetellaan kertomaan kiinnostavia tarinoita Suomesta niin, että kasvatamme mielikuvaa monipuolisesta, puhtaasta ja mielenkiintoisesta matkailumaasta, jollaista ei muualta löydy!

Vastaa