Teos: Idiootit ympärilläni
Kirjailija: Thomas Erikson
Julkaisuvuosi: 2019, painos 18
Sivumäärä: 315

Kaikilla meillä on omat tapamme toimia eri tilanteissa, puhutaan sitten työstä tai vapaa-ajasta. Toiset meistä lähestyvät tapahtumia varovaisin elkein ja toiset puolestaan hyppäävät heti syvään päätyyn. Joillakin on taipumus ottaa vastuita lähes kaikesta ja toiset pitäytyvät taka-alalla liian suurten saappaiden pelossa. Kuinka niin erilaiset ihmiset toimivat ja kykenevät saavuttamaan suuriakin asioita yhdessä?
Thomas Eriksonin teos Idiootit ympärilläni – kuinka ymmärtää muita ja itseään (Atena Kustannus Oy, 2019) kertoo hyvin kuvailevasti DISA-mallin avulla erilaisten ihmisten käyttäytymismalleista. Kirjassa kuvaillaan sinistä, punaista, vihreää ja keltaista käyttäytymismallia ja niiden vuorovaikutusta keskenään – niin hyvässä, kuin pahassakin. Väreistä on kerrottu myös, kuinka kutakin väriä edustava reagoi stressiin ja kuinka kullekin voi aiheuttaa stressiä. Etenkin nämä seikat laittoivat minut pohtimaan, kuinka voin omilla toimillani helpottaa yhteistyötä erilaisten kohtaamieni ihmisten kanssa. Joitakin tiimin jäseniä voi hermostuttaa liian hidas eteneminen, toisia taas liian nopea eteneminen. Toiset haluavat suunnitella ja toiset toteuttavat. Täytyisi löytää siis tasapaino kaikkien tekijöiden keskuudessa.
Lukiessani tein useita havaintoja. Ensiksikin, kirja on kirjoitettu jokaiselle persoonallisuustyypille. Se sisältää tilastotietoa sinisille tyypeille, ohjeita johdonmukaiseen johtamiseen punaiselle, sekä hauskoja ja samaistuttavia tarinoita keltaisille ja vihreille tyypeille. Jo alkumetreillä lukijalle tarjotaan mahdollisuus hypätä kirjan loppupuolelle, mikäli persoonallisuuksien tarkempi tutkiskelu ei kiinnosta. Myös tarkempia kysymyksiä saa esittää suoraan kirjailijalle, ja sitä varten on olemassa nettisivut. Ei ole epäilystäkään miksi kirja on niin suosittu, kun se vetoaa niin laajasti erilaisiin lukijoihin.
Minäkin nautin suuresti sen lukemisesta. Se herätti minussa halun lukea lisää vastaavia kirjoja ja myös muita Eriksonin kirjoittamia teoksia. Huomasin lukiessani ahmivani kirjassa käsiteltyjä asioita ja keskustelevani niistä, milloin kenenkin kanssa. Heräsin ennen kaikkea tutkimaan omaa toimintaani. Kuinka voin olla parempi johtaja ja projektitiimin jäsen? Kuinka toimimme paremmin tiimeissä?
Jos minun täytyisi DISA-mallin avulla asettaa itseni johonkin muottiin, uskoisin itsessäni olevan vallitsevina väreinä sinistä, punaista ja aavistuksen verran vihreää. Persoonaltani olen hyvin analyyttinen ja perusteita vaativa, jotka ovat sinisen värin ominaisuuksia. Suunnittelen myös projektejani ja aikataulujani hyvin tarkasti. Punainen väri tuo esille johtajamaisen luonteeni. Jos projektit tai työt eivät etene riittävän nopeasti, olen valmis pistämään käteni likoon tai vaihtoehtoisesti etsimään henkilöitä tekemään töitä asioiden jouduttamiseksi. On tunnustettava, että kohtelen muita ihmisiä joskus melkoisen häikäilemättömästi, kun joudun paineen alle. Syyllistyn siihen klassiseen kaikki-tänne-heti-nyt-ajatteluun, kun huomaan etteivät asiat etene aikatauluissa.
Vihreä puoli minussa on mukavuudenhaluinen, tyyni, konflikteja välttävä, huomioon ottava ja avulias. Haluan auttaa kaikkia, ratkaista ongelmia ja olla läsnä. Keltaista en itsessäni näe, sillä olen melkoisen introvertti ja vältän suurta sosiaalista huomiota ja kanssakäymistä. Liiallinen ihmisten seura saa minut tuntemaan itseni väsyneeksi, vaikka samalla olen hyvin innokas olemaan toisten seurassa. Nämäkin havainnot tein itsestäni vasta kyseisen kirjan luettuani.

Kuinka sitten voisimme toimia paremmin tiimeissä? Ensimmäisenä iskisin jokaiselle luettavaksi tämän kirjan, joka pohjustaisi ajatuksiani paremmin, sillä punaisena tyyppinä saattaisin esittää asiat liian määrätietoisesti ja piittaamatta muiden tunteista. Sinisenä esittäisin pitkästyttäviä argumentteja jokaisen ajatukseni puolesta ja vihreänä haluaisin saada kaikki puolelleni ja välttää konflikteja.
No, mitäs sitten? Asiasta tulisi käydä avointa keskustelua. Olenko ollut liian jyrkkä mielipiteissäni ja joku vihreistä tiimin jäsenistä on loukkaantunut? Sillä jos niin on, asiasta on taatusti keskusteltu kahvipöydän ääressä minun tietämättäni. Keltainen tyyppi välttäisi avointa dialogia, sillä sen tunnelma olisi todennäköisesti hyvin apaattinen. Keltainen haluaisi, että kaikki olisivat iloisia ja kuuntelisivat, kuinka hauskaa hänellä oli viikonloppuna. Sininen tyyppi on todennäköisesti tehnyt listan ongelmista ja odottaa sopivaa hetkeä kertoa niistä. Muut tiimin punaiset tyypit ovat todennäköisesti keskustelleet kanssani ongelmista jo ennen keskustelun alkua, sillä täytyyhän ne käsitellä mahdollisimman pian.
Jännittävää on huomata, että työyhteisöstämme löytyy jokaista eri väriä ja monessa käymässämme keskustelussa on tullut ilmi, että jokainen näkee oman värinsä eri tavalla. Ulkopuolisena saattaisimme luokitella jonkin yhteisömme persoonan keltaiseksi, koska hän tykkää hauskanpidosta ja muiden naurattamisesta, mutta totuuden mukaan hän saattaa olla omasta rauhasta nauttiva. Kaikkien tulisi ymmärtää toisiaan sellaisena kuin he ovat, yrittämättä laittaa heitä tietynlaiseen muottiin ja vaatia toimimaan vasten omaa persoonallisuuttaan.

Vastaa