Mark Manson on kirjoittanut kirjan ”Kuinka olla piittaamatta paskaakaan? Nurinkurinen opas hyvään elämään” joka nimestään huolimatta ei neuvo olemaan välinpitämätön, vaan kuinka oppia keskittymään ja priorisoimaan elämäänsä ja pysähtyä ajattelemaan mikä on todella tärkeää. Kirja antaa jokaiselle lukijalleen neuvoja, kuinka olla piittaamatta paskaakaan ja tehdä elämästään tällä tavoin parempaa.
Nykyisin vouhotetaan yhä enemmän tavoitteista: ole terveempi, ole rikkaampi, ole ihanampi, ole parempi ja tämä kaikki vouhotus juontaa juurensa elämäntapaohjeiden kirjosta, joiden huomio kiinnittyy kaikesta huolimatta heikkouksiin. Vaikka elämäntapaohjeet keskittyvät elämän positiivisiin puoliin, tuo se kuitenkin esille vain ajattelumme siitä, mitä me emme ole, mitä meiltä puuttuu, mihin olisi pitänyt pystyä mutta emme pystyneet. Ohjeet keskittyvät loppujen lopuksi meidän epäonnistumisiimme ja heikkouksiimme, joita itsessämme näemme. Internetin ja mainoksien tuomat uskomukset, että hyvä elämä alkaa siitä, kun löydät hyvän työpaikan, ihanan kumppanin tai vaihdat auton uudempaan. Kaikki tämä luo kuvan, että parempi elämä syntyy, kun on kaikkea enemmän ja enemmän. Kuten kirjailija Mark Manson kirjassa kiteyttää ”viesti on välitä kaikesta ihan helvetisti.”
”Ajatukset kiertävät just tuota kehää koko ajan. Täysin idioottimaista. Pitäisi lopettaa, itsensä morkkaaminen on idiootin hommaa. Äh, nyt on idioottimainen olo siksi, että nimittelen itseäni idiootiksi. Ei pitäisi haukkua itseään. No voi helvetin helvetti, tein sen taas! Siinä se nyt nähdään! Helvetin idiootti. Argh!” Näin Mark Manson esittelee kirjassa termin ”paskamainen palautesilmukka”. Netti ja sosiaalinen media antavat nykypäivänä kuvan, ettei negatiivisia tunteita olisi kellään olemassakaan tai jos niitä on niin niitä ei saa hyväksyä. Nykypäivänä kuitenkin yhä useampi tuntee ahdistusta, pelkoa ja epävarmuutta, kaikki negatiiviset tunteen ovat yleistyneet ja levinneet, osaltaan myös palautesilmukka ajattelun myötä. Palautesilmukka aiheuttaa ja lisää turhaa stressiä, ahdistusta ja itseinhoa, joka lisää ihmisten ajattelua siitä, että jos ei nauti elämästään juuri nyt täysillä on itsessään jotain vikana.
Paskamaisen palautesilmukan tilalle pitäisi saada enemmän ajattelua siitä, ettei kaikkea tarvitse pitää niin tärkeänä. Maailmassa on ja tulee olemaan monta vittumaista asiaa ja niihin tulee suhtautua enemmän ”olo on paska, mutta mitä väliä sillä on?” asenteella. Maailmassa on tällä hetkellä niin paljon rojua, ettei enää tiedetä mikä on tärkeää ja mikä ei, joten miksi ottaa siitä turhia paineita itselleen? Kannattaa keskittyä siihen, että kaiken rojun miettimisen sijasta löytää rojun keskeltä ne muutamat asiat, joilla on väliä.
Paskamaisen palautesilmukan ja vouhotuksen jälkeen on hyvä alkaa etsiä myönteistä olotilaa, vai onko? ” Myönteisen olotilan haikailu on kielteinen olotila, kielteisen olotilan hyväksyntä aiheuttaa myönteisen olotilan” Alan Walt on kutsunut tätä takaperoisuuden laiksi eli mitä enemmän yrittää tuntea olonsa paremmaksi, sitä tyytymättömämmäksi muuttuu. Syy tähän on se, että onnen jahtaaminen aiheuttaa sen, että tavoitteen jahtaaminen korostaa puutetta eli sitä mitä jahdataan. Ainoa keino tavoittaa jonkinlaista myönteistä olotilaa on hyväksyä se, että kaikki tavoittelemisen arvoinen ansaitaan siten, että siedetään saavutukseen liittyvää epämukavuutta. Kannattaa myös tarkkaan miettiä mikä on tavoittelemisen arvoista, koska loppujen lopuksi ihmiselämä on aika lyhyt.
Totuus kuitenkin kaiken vouhotuksen, palautesilmukoiden ja takaperoisuuden lain keskellä on ”Hyvän elämän salaisuus ei ole välittää niin helvetisti entistä useammista asioista, vaan välittää niin helvetisti entistä harvemmista asioista – niistä, jotka ovat aitoja ja tärkeitä, tässä ja nyt.” Etenkin kaiken internetin tuputtamien kuvien keskellä, ihminen usein ahdistuu ja alkaa haluta kaikkea enemmän ja enemmän, vaikka idea on juuri se, että keskittyy elämässä tiettyihin asioihin. Mansonilla on kirjassa erittäin hyvä idea siitä, että elämässä pitäisi välittää enemmän yhä harvemmista asioista, koska kaikesta mahdollisesta välittäminen kuormittaa ajatuksia liikaa.
Ihmiselämän ollessa lyhyt ja kuoleman koittaessa kannattaa miettiä tarkasti mihin elämässä keskittyy. Kirjassa Manson kertoo omasta huomiostaan kuinka oman kuolevaisuutensa kohtaa kohtaaminen, tuo esille elämän tärkeimmät asiat. Kuolevaisuutensa kohtaaminen auttaa ymmärtämään ajatusta, että ei ole mitään syytä olla tekemättä mitään, koska kuolemme kaikki. Joten miksi ihminen ei menisi ja tekisi, hyppäisi tuntemattomaan, kun siihen on vielä aikaa ja olisi piittaamatta paskaakaan?