Kirja: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan

Kirjoittaja: Mark Manson

Kirjapistemäärä: 2

Esseen kirjoittaja: Mia Ylhäinen

Kirjoituspäivämäärä 30.3.2020

Opintojakso: Tiimioppijan matkaeväät

 

Tämän kirjan luin äitini suosituksesta. Äitini irtisanoutui jokin aika sitten työstä, jossa oli ollut 30 vuotta, ja vaipui hetkeksi ”työttömyyshäpeään”. Työkaveri oli suositellut tätä kirjaa hänelle, ja se oli tarttunut matkaan kirjakaupan pokkarialennuksesta. Sitä kautta minäkin bongasin sen hänen kirjahyllystään. Kirjan otsikko on minusta ihanan asenteellinen, ja viittaa kirjan sisältöön – kuinka oppia elämään hetkessä, priorisoimaan ja olemaan tyytyväinen nykyhetkeen?

 

Ihmisillä on aina ollut suuria unelmia, se kuuluu luontoomme. Unelmointi, suuruuden tavoittelu tavalla tai toisella. Itse kuitenkin jo lapsuudessa eräänlaisen köyhyyksistä rikkauksiin-tuhkimotarinan kokeneena tiedän, ettei se aina paranna elämänlaatua huomattavasti. Toisaalta ihmisillä on toinen paha tapa, ja se on liioittelu. Liioitellaan elämän onnellisuutta, varallisuutta, jopa ihan tavallista arkielämää – ja nykyään nämä tapahtuvat varsinkin sosiaalisessa mediassa ja internetissä. Julkkisten ja somevaikuttajien instafeedit hehkuvat koordinoidun täydellisenä ja luovat kiiltokuvamaisen illuusion täydellisestä elämästä. Kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa, niin myös kiiltokuvalla. Alta paljastuu tavallinen arki ongelmineen ja huonoine päivineen  – myös sen täydellisen someäidin iloiset enkelilapset kiukuttelevat ja sotkevat.

 

Pitäisi siis oppia olemaan kadehtimatta muita ja jättämään paremmuudentavoittelu pois arjesta. Kirjassa esitellään termi ”paskamainen palautesilmukka”, joka lyhyesti tarkoittaa negatiivista ajattelua, ja itsensä syyllistämistä siitä negatiivisesta ajattelusta. Syntyy oravanpyörä ilman loppua. Mediassa esitelty täydellisyys vain korostaa negatiivista ajattelua, sillä ihmisluontoon kuuluva kateus ja tavoittelu iskee kehään. Siksi meidän pitäisikin oppia priorisoimaan ja ajattelemaan positiivisemmin – olla tyytyväisiä siihen mitä meillä jo on, löytää arjestamme hyviä puolia ja nauttia niistä.

 

Toisaalta tämän saavuttaminen voi olla haastavaa, ihan jo yhteiskuntamme struktuurin takia. Koulusta asti meitä ympäröivät kilpailu ja suorituspaineet. Vaikka Suomessa olemmekin suhteellisen onnekkaita esimerkiksi sen suhteen, että mm. arvosanojamme ei julkisteta koulujen käytävillä kuten esimerkiksi Aasian maissa, joissa hyvät arvosanat ovat lähes puntari elämänlaadulle tulevaisuudessa. Toisaalta suorituspaineet voivat vaikuttaa koulu- ja työelämän lisäksi mm. tyyliin saakka. Pukeudunko tarpeeksi tyylikkäästi? Pitäisikö minun pukeutua niin kuin muut ja olla in, vai pitäisikö minun repäistä ja erottua joukosta? Minulla on ehdotus, mikset kokeilisi vaihteeksi pukeutua niin kuin itse haluat, vaatteisiin joissa tunnet olosi mukavaksi?

 

Minulla on usein pää pilvissä ja katse kaukana tulevaisuudessa – tai ainakin parin vuoden päässä. Juuri nyt mietin, että parin vuoden päästä olen muuttanut Helsinkiin ja toivottavasti olen maisteriopiskelija tai löytänyt jotain töitä. En kuitenkaan ole tyytymätön myöskään nykytilanteeseen. Olen suhteellisen realistinen ihminen, joten tämänhetkinen tilanteeni: opiskelupaikka tykkäämälläni alalla, omistusasunto, läheinen perhe ja ystävät ja ennen kaikkea terveys – kaikki hyviä asioita, joista olen kiitollinen. Samaan aikaan ajattelen toiveikkaasti tulevaisuudesta ja uskallan haaveilla, mutta minulla ei ole menneisyydessä eikä nykyhetkessä turhaa synkistelyä tai katumusta. Olen siinä mielessä onnekas, että olen päätynyt realismin kautta kultaiselle keskitielle.