1. Kirjapistemäärä: 2+2

2. Teokset: Vaaralliset ideat + Luova järkevyys

3. Kirjojen kirjoittajat: Alf Rehn + Saku Tuominen

4. Kategoria/opintojakso: 1. Oppiminen / Markkinointiprojekti

 

Luin sattumalta kaksi kirjaa liittyen luovuuteen ja sen vastakohtiin. Toisessa kirjassa Vaaralliset Ideat Alf Rehn toteaa lukijansa olevan mukavuudenhaluinen kultakala ja toisessa Saku Tuomisen Luova järkevyys pakottaa etsimään arjesta luovuutta edistäviä tekijöitä ja unohtamaan turhan luovuuteen liittyvän pakottamisen. Olen kummankin teoksen kanssa samaa mieltä, toisinaan mielipiteeni on keskikohta näiden kirjojen välillä. Vaikkakin nämä olivat ensimmäiset luovuutta käsittelevät kirjat, jota olen koskaan lukenut.

Minua ärsyttää se turha pakottaminen että istutaan muka luovassa ympäristössä tuntitolkulla tekemässä ideointia paperilapuille ja jakamassa niitä huoneen eri nurkissa oleville kanssakärsijöille. Se ei ole mielestäni lainkaan luovaa, vaan siinä tuhotaan se luovuuden ydin jota on tultu hakemaan. Erityisen ahdistavaa siitä tekee se, että luulemme olevamme luomassa jotakin uutta, vaikka oikeasti innovoimme asioita tuttujen kokemusten pohjalta. Lähtökohtamme ovat siis vääriä, sillä yhdistelemme vanhaa ja toimivaa uudeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Emme siis välttämättä ole luovia tai ole luomassa.

Jo itsessään innovaatioprosessin mainitseminen saa minut takajaloilleni ja alan pohtia, kuinka voisin tehostaa prosessia. Myös 24h-haasteen kaltaiset innovointisessiot tai synnytykset ovat haastavia juuri sen takia, ettei homma tunnu etenevän mihinkään suuntaan ja istumme paikoillamme tuijottamassa seiniä.

Oma näkemykseni luovuudesta on se, että ihminen voi olla luova silloin kun hänellä on mukava olla. Ympäristö on viihtyisä, ei ahdista liikaa tai ole kiire jonnekin. Saa rauhassa kahvikupin äärellä antaa ajatusten lentää. Oli sitten ihmisiä ympärillä pyörimässä tahi ei. Luovuus voi toki ilmetä myös jonkin voimakkaan tunnetilan tai hankalan elämäntilanteen seurauksena. Sen ei käy kieltäminen.

Kummassakin teoksessa ydinkysymyksenä oli, mitä luovuus oikeastaan edes on. Ja eipä siihen varmasti osaa muutamalla lauseella vastata, vaikka monet tutkijatkin ovat yrittäneet sitä selittää.

Luovuudessa on osattava mennä epämukavuusalueelle. Yhdistää useita täysin yhteensopimattomia asioita, jotta täydellinen kokonaisuus voi syntyä. Olipa kyseessä sitten Saku Tuomisen esittelemä kärpänen pisuaarissa tai ‘nerokas’ sisustusidea, jossa ihmisfiguureja muistuttavat hahmot roikkuvat kauloistaan kattovalaisimessa. Koska ihminen on kultakala, tällaisia oivalluksia ei synny tuosta vain. Taustalla on usein tuntien turha ajatteluprosessi sen sijaan, että olisimme oikeasti ratkaisemassa jotakin itsestäänselvää ongelmaa, kuin ongelmat pisuaarinkäytön kanssa. Tätäkin turhaa ajattelutyötä voi ehkäistä sillä, että huolehtii omista fysiologisista tarpeistaan, eli riittävästä levosta ja ravinnosta – sekä sillä, että varaa aikaa tauoille ja yrittää löytää koko homman ytimen. Mindfullnessillakin voisi olla osuutensa asiaan.

Kokonaisuudessaan kummankin kirjan lukeminen oli erittäin hyödyllistä ja opin omasta ajatusmaailmastani paljon uutta. Jatkossa pyrin erottamaan innovaatioprosessin ja luovuuden toisistaan, jolloin ajatteluni oletetusti selkeytyy. Näin ollen voin vapaammin heitellä ideoita niille turhina pitämilleni paperilapuille ja pitäytyä ajatuksessa, että emme ole innovoimassa jotakin täysin uutta vaan varastamassa, sillä vain parhaat tekevät niin.

Vastaa