1. Kirjoituspäivämäärä: 6.10.2019
2. Kirjapistemäärä: 2+1
3. Teos: Juu ei – pieni kirja priorisoinnista / Vikisijän virsikirja
4. Kirjan kirjoittajat: Saku Tuominen / Ville Kormilainen & Jukka Niemelä
5. Kategoria/opintojakso: 1. Oppiminen / Markkinointiprojekti

Luettuani nämä kaksi kirjaa liittyen elämänhallintaan ja priorisointiin, tulin siihen lopputulokseen, että nämä olivat todella tarpeen. Olen viime aikoina työstänyt useita erilaisia markkinointiin liittyviä projekteja ja huomaan työskentelytapani olevan enemmän pienten asioiden kerrallaan suorittamista, kuin keskittynyttä ja aikaansaavaa lähestymistapaa.

Saku Tuominen tuo teoksessaan Juu ei esille erilaisia tapoja jäsennellä tekemisiä. On olemassa 1) isoja ja kevyitä, 2) isoja ja raskaita, 3) pieniä ja kevyitä, 4) pieniä ja raskaita asioita.

Mikäli on onnistunut tasapainottamaan tekemisensä, on työstettävänä isoja ja kevyitä asioita. Ihmisellä on tuolloin hyviä tavoitteita, mutta niiden työstäminen ei tunnu erityisen raskaalta. Tietenkin hankaliakin hetkiä voi olla, mutta ne kuuluvat asiaan.

Hankalista hetkistä puolestaan Vikisijän virsikirja kertoo hyvin sen, kuinka asenteemme erinäisiä asioita kohtaan voidaan muuttaa. Joskus projektit tai arkiaskareet tuntuvat hyvin raskailta, mutta kukaan ei tee niitä sinun puolestasi – sinun täytyy siis vain ryhtyä toimeen ja lopettaa vikiseminen. Kun töiden parissa tarpeeksi pitkään viivyttelee, niiden aloittaminenkin tuntuu yhä haastavammalta. Näin ollen isosta ja kevyestä on voinutkin tulla isoja ja raskaita. Joka hetki niiden töiden aloittaminen tuntuu raskaammalta, mutta nekin saa tehdyksi, kun kykenee vain aloittamaan työskentelyn.

Vikisijän virsikirja palaa kaikessa yksinkertaisuudessaan koko sopan alkulähteille. Lukuisissa kirjoissa olen kuullut toitotusta unen ja kunnollisen ravinnon merkityksestä, enkä jäänyt siitä nytkään paitsi. Kun Vikisijä on nauttinut kunnon aamupalan ja levännyt 8-9 tuntia yössä, säännöllisesti, on hän todennäköisesti hieman suopeammalla mielellä palatessaan sorvin ääreen aamuisin. Moni asia tuntuu yhtäkkiä helpommalta ja stressiä ja hutilointeja on helpompi käsitellä. Jos projektissa mennään päin honkia, on vastoinkäyminenkin todennäköisesti helpompi käsitellä hyvin levänneenä.

Itse syyllistyn usein kanssa vikisemiseen ajattelematta suurempaa kokonaiskuvaa. Minulla on sentään elämässäni kaikki hyvin – ruokaa ja katto pään päällä. Jos unohdan sateisena päivänä sateenvarjon kotiin, on päivä helposti pilalla. Pienikin asia saattaa laittaa otsan rypyille. Monesti suuren työurakan alla huokailen syvään, kun liian moni asia on hoitamatta. Jopa siivoan kotiani ennemmin, kuin edistäisin projektia. Mikä kumma saa minut toimimaan niin?

Näiden kirjojen lukemisen myötä aion enemmän keskittyä suurempien kokonaisuuksien edistämiseen. Tunnen, että teen yksinkertaiset asiat heti pois alta ja suuret ja raskaat jäävät jäljelle. Tunnit kirjataan projektinhallintaohjelmaan ja kirjaesseet naputellaan kiltisti esseepankkiin, mutta verkkosivujen vieminen loppuun tai suuremman taittoprojektin viimeistely tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Vaikka siis teenkin oman alani hommia, joskus ei nappaa.

Päätin aloittaa yksinkertaisella kokeilulla ja säännöllistää unirytmini, sekä runsaistaa aamupalani. Tuloksena kykenin rentoutumaan jopa arkisin ja sain monia projekteja eteenpäin. Yksi iso ja raskas projekti tuli päätökseensä ja asiakas oli todella tyytyväinen tulokseen, vaikka projekti tuli päätökseensä viimetingassa. Joskus vain koen asiat ylitsepääsemättöminä, mutta nyt minulla ainakin on työkaluja siihen. Aion jatkossa luokitella tekemiseni Saku Tuomisen ohjeen mukaan neljään kategoriaan ja pohtia, mitkä asiat oikeasti ovat aikani arvoisia.

Vastaa