Johtajuuden ristiriidat

Johtajan pitäisi olla kaikkea. Johtajan pitäisi olla luja, mutta johtaa sydämellä. Johtajan pitäisi kulkea omaa tietään, mutta olla tiimipelaaja. Vanhanaikaiset johtamisopit ja nykynäkemykset ovat hyvin pahasti ristiriidassa ja kumpiakin noudatetaan, koitetaan miksata yhteen. Johtajan pitäisi pystyä kaikkeen ja mielellään samaan aikaan. Kirjassa Alf Rehn käsittelee johtajuuden monipuolisuutta ja vaikeuksia oman kokemuksensa, oppien ja työskentelemien ihmistensä kautta. Kirja herättää hyvin ajatuksia siitä, mitä kaikkea johtajan oikeasti tuleekaan ottaa huomioon. Tässä esseessä avaan omia ajatuksia ja asioita, jotka minulle jäivät näistä Rehnin esille tuomista asioista mieleen.

 

Itsensä johtaminen, joka on itselleni ollut tärkeä kehityskohde, on kaiken A ja O. Täytyy osata johtaa itseään ennen kuin voi johtaa muita ihmisiä. Itsensä johtamisesta olen kuullut usein sanottavan, että se on johtamisen vaikein muoto. Itsensä täytyy oppia tuntemaan, jotta tietää miten saa itsensä johdettua saavuttamaan asioita. Olen kova työntekijä ja saan suunnattomasti aikaan, kun motivaatio on kohdallaan, mutta toisissa asioissa olen maailman aikaansaamattomin ihminen ja jätän monia arjen perusasioita helposti roikkumaan. Viime aikoina olen opetellut itseni johtamista näissä turhauttavilta tuntuvissa asioissa suunnittelemalla ne etukäteen ja se on todella toiminut. Asiat eivät monestikaan tapahdu itsestään, varsinkin jos ne vain suljetaan mielestä, eikä edes haluta miettiä milloin ne toteuttaisi.

 

Johtaminen edellyttää monia kykyjä. Johtajan täytyy osata sanoa ei, sillä kaikkia ei voi miellyttää, jos jokin tavoite halutaan saavuttaa. Kaikelle ei ole myöskään aikaa sanoa kyllä, vaan asiat täytyy priorisoida ja valita tärkeimmät, eli ei niin tärkeille asioille sanoa ei. Johtajan tulee olla läsnä, sillä läsnäololla johtaja voi osoittaa aitoa välittämistä. Johtaja ei voi vain sanella asioita kaukaisuudesta, silloin johtaja ei myöskään opi tuntemaan johdettaviaan. Johtajan täytyy haluta kehittyä, sillä liiketoiminnassa pyritään useimmiten eteenpäin. Johtaja on inspiroiva esimerkin antaja, joka sytyttää työntekijöissä innostusta omien arvojensa kautta, joten johtajan täytyy tietää millä arvoilla johtaa. Kaikki kirjojen opit eivät toimi kaikille, eivätkä ainakaan itseni uskoakseni varmastikaan vaikuta aidoilta, jos niissä ei ole arvoja pohjalla. Johtajan pitää sietää epävarmuutta ja pystyä tekemään päätöksiä nopealla aikataululla, sillä on paljon vaikutusta millä tolalla johtajan oma elämä on. Elämän tasapainon heilahdukset tuppaavat monesti heijastumaan työhön.

 

Johtajuudessa menestymisen avaimina toimivat mittarit. Yrityksen tavoitteiden saavuttamista edistää erilaiset mittarit. Asetetaan tavoitteet ja mitataan niitä, yksinkertaista, mutta muistetaan tehdä niin. Johtajan on helppo mittareiden avulla seurata kehittymistä niin itsessään, kuin tavoitteissa ja työntekijöiden onnistumisissa. Meidän tiimissä liiketoiminnallisia mittareita ei vielä ole paljoakaan ollut, joten voisikohan siinä olla liiketoiminnan edistämiseen kehityskohdetta? Tiimin tasolla mittaamme kyllä tarkasti oppimissuorituksia, mistä on hyötyä, koska jokainen näkee toistensa edistymisen ja on kartalla missä mennään.

 

Omasta mielestäni esimerkillä johtaminen on tehokkainta johtamista. Jos työpaikalla esimies ei seiso sanojensa takana, tai vaikka joukkueessa valmentaja toimi tasapuolisesti, on henkilöä vaikea arvostaa ja ohjeita ottaa vakavasti. Tämä tekeekin mielestäni johtajasta johtajan, eikä esimiestä. Johtaja on henkilö, jonka ideologiaan ja ajatuksiin ihmiset voivat samaistua ja haluavat seurata häntä.

 

Johtajuuden ristiriidat

Alf Rehn

Julkaisuvuosi: 2018

 

Vastaa