Itsepäiset naiset

Kirjoittaja: Sheryl Sandberg
Teos: Lean In – naiset ja menestymisen tahto, näkemystä ja kokemusta huipulta
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 323

Teoksessaan Lean In – naiset ja menestymisen tahto, näkemystä ja kokemusta huipulta (2013, WSOY) Sheryl Sandberg avaa monesti tapetilla olleita, mutta myös arkaluontoisia asioita ja kokemuksia naiseuteen liittyen. Kirja kertoo kuinka Sandbergista tulee vastoinkäymisistä huolimatta menestynyt Facebookin operatiivinen johtaja ja monia muita naisia inspiroiva puhuja. Käsittelyssä ovat monimuotoiset asiat aina sukupuolen määritelmästä stereotypioihin ja perinteisen miesvaltaisen yritysjohdon ongelmiin. Moni lukija voi pitää kirjaa hyvin feministisenä, mutta itse näen sen keskustelua herättävänä – meillä kotona se ainakin herätti keskustelua.

Kirjassa avataan, jokseenkin amerikkalaiseen tyyliin, suurten yritysten kuten Facebookin ja Googlen alkuvaiheita ja sitä hetkeä, kun edellä mainittujenkin yritysten johdosta löytyy ensimmäistä kertaa nainen. Kuinka pitkän kokemuksen työstään omaavat herrasmiehet kokevat johtajan asemaan nousevan nuoren naisen? Millaisia paineita ne asenteet asettavat itse naiselle, joka pyrkii toistuvasti todistamaan oman arvonsa yrityksessä? Sellaiset asiat kuin naistenvessat toimistotilojen yhteydessä tai parkkipaikat lähellä työpaikan pääovea ovat tärkeitä, kun raskaana oleva nainen joutuu tuskissaan tulemaan aamuisin työpaikalle. Ja tottahan naisen täytyy työpaikalle tulla, sillä poisjääminen saattaisi vaikuttaa uraan negatiivisesti. Naisen täytyy olla tehokas. Niin töissä, kuin kotonakin.

Yksi hieno piirre koko kirjasta tuli mieleeni. Mark Zuckerberg Facebookin perustajajäsenenä on piirretty ihmisenä tietynlaiseen muottiin median spekuloinnin myötä, mutta tämä kirja inhimillisti myös häntä. Sherylin mukaan Mark on helposti lähestyttävä ja alaisiaan kunnioittava johtaja, joka haluaa kehittää yhtiötä kaikin keinoin. Niinä hetkinä, kun Sheryl uskalsi näyttää tunteensa, Mark tuki häntä. Kirjassa Facebookin kasvu näkyy muun muassa Sherylin toimenkuvien muutoksena ja yhä vastuullisempiin tehtäviin siirtymisenä. Myös Facebook itse kasvaa ja siihen muodostuu uusia erillään toimivia organisaatioita ja työryhmiä.

Tekstissä pureuduttiin myös arkipäiväisiin asioihin, kuten kotitöihin ja niiden vaikutukseen uraelämässä. Jos kotitalouden mies tekisi enemmän kotitöitä ja niin ollen vähentäisi perheenäidin stressiä hoitamattomista askareista, molemmilla olisi mielenterveys paljon parempaa luokkaa. Parisuhde muutenkin on tiimityötä ja mielestäni se nousee tässä teoksessa hienosti esille Sherylin ja Daven välisessä liitossa, jossa lastenhoito ja kotityöt on jaettu normeja rikkoen tasa-arvoisesti. Mieleenpainuvaa oli, kun Sheryl kertoi ystäväpariskuntansa toimivan niin, että pariskunnan vaimo kysyi mieheltään, mitä laittaisi lapsille evääksi kouluun.

Vastaavia tarinoita on avartavaa lukea, sillä meillä Suomessa perheillä on todellakin poikkeuksellisen hyvät oltavat. Toki Suomessakin on parantamisen varaa perhevapaiden määrän ja valtiollisten tukien suuruuden kanssa. Varsinkin, kun kansantalous pyrkii kasvamaan ja elinkustannukset nousevat.

Tätä kirjaa lukiessani palasin myös mielessäni aikaisempaan kirjaesseeseeni Thomas Eriksonin teoksesta Idiootit ympärilläni. Sheryl kertoi kirjassa, kuinka hänen päättäväinen ja toisaalta itsepäinenkin asenne vaikutti hänen alaisiinsa Facebookilla. Itsepäisistä naisista ei tykätä töissä, eikä kotona. Mutta mikä tekee naisista niin itsepäisiä? Menestys ei ole naisille taattua, joten se täytyy ansaita läpi harmaan kiven ja useimmiten pienenkin stressinpurkauksen saatuaan nainen tulkitaan ylitunteelliseksi tai muuten hormoneistaan sekaisin olevaksi. Näin ollen todellinen tarkoitusperä jää pimentoon ja naista ei todennäköisimmin kuunnella.

Monesti lukiessani pohdin, kohtaisinko omalla urallani samanlaisia ongelmia. Jos minusta tulisi suuremman yrityksen toimitusjohtaja tai ainakin istuisin samoissa aamukahvipöydissä sellaisten persoonien kanssa, miten minua kohdeltaisiin? Tiedän olevani kärkäs ja määrätietoinen ihminen ja jos minut laitettaisiin johtoasemaan, veisin projekteja ennakkoluulottomasti eteenpäin. Mielenkiintoinen ajatus.

Kuitenkin reilun 300 sivun kirjaksi teos kertaa liikaa samoja ongelmia ja jumittuu liikaa kertomaan Sherylistä itsestään. Olisin kaivannut jotakin suuremman luokan esimerkkiä ja taustatietoa tukemaan hänen väitteitään ja ajatuksiaan naisten asemasta. Nyt kirja jäi melko yksiselitteiseksi elämäntarinaksi yritysjohdossa. Tästä syystä lukeminen oli haastavaa paikoitellen, mutta kokonaisuudessaan kirja herätti paljon ajatuksia ja sai ymmärtämään kulttuurieroja hiukan paremmin. Ja ennen kaikkea, se rohkaisi pyrkimään uralla eteenpäin ja pohtimaan muutoksia omassa henkilökohtaisessa elämässä. Kuinka itse voisin tehdä kotona olemisesta mukavaa? Kuinka oma toimintani vaikuttaa perheeseen ja sen toimintatapoihin?