Kuuntelin kirjan Idiootit ympärilläni – kuinka ymmärtää muita ja itseään, jonka on kirjoittanut Thomas Erikson. Kirjasta saa pintaraapaisulta oppia kuinka ymmärtää itseään ja muita ympärillään. Kirjassa Erikson jakaa ihmisiä neljään eri värikategoriaan heidän luonteenpiirteidensä perusteella, jotka esittelen myöhemmin tekstissä. Kirja on kirjoitettu työelämä painotteisesti ja sen huomaa kirjan monista työelämään painottuvista esimerkeistä, mutta kirjasta voi hyötyä kuka tahansa.

Jokaisella Eriksonin kuvailemalla värillä on omat vahvuudet ja kehitettävät puolensa, mitkä tulevat esille myös kirjassa. Jokaista väriä tarvitaan tiimissä, jotta se toimisi mahdollisimman hyvin ja mutkattomasti. Erikson painottaa, ettei mikään väri vai väriyhdistelmä ole toista huonompi tai parempi, me olemme vain erilaisia. Alla on esitelty neljä väriä ja niiden vahvuudet, sekä lyhyesti kuinka muut ihmiset saattavat nähdä persoonallisuustyypin.

Punainen: Persoonana punaisella on jatkuva kiire, koska he pyrkivät tekemisellään jatkuvasti eteenpäin ilman turhia jahkailuja. Siispä jokaisessa tiimissä tulisi olla yksi punainen tyyppi, koska silloin asiat eivät junnaa paikoillaan ja projekti pysyy vauhdissa ilman turhia pysähdyksiä. Punaiset tyypit ovat hyvin usein tekemässä nopeita päätöksiä, jotka hän mieluiten tekee itse, koska sillä saadaan työt taas kulkemaan nopeasti eteenpäin. Punaiset pitävät haasteista ja asettavatkin niitä itselleen ja ovat valmiita tekemään tavoitteidensa eteen töitä kovemmin kuin mikään muu värimalli. Punaiset mielellään heittäytyvät vaikeiden tehtävien rattiin, ja heillä on kysy selviytyä haastavista tilanteista. Punaiselle tyypillisten luonteenpiirteiden takia, juuri tämän värityypin edustajat ovat usein yrittäjiä.

Muut ihmiset pitävät punaista usein itsekkäänä, riidanhaluisena, omapäisenä, komentelevana ja kontrolloivana.

Itse en huomaa persoonassani punaiselle tyypillisiä piirteitä, paitsi yhden. Ainoa asia, jonka voin punaisen luonteesta allekirjoittaa on etenemisen tarve, sillä en pidä turhasta jahkailusta ja haluan projektien etenevän ripeässä tahdissa.

Keltainen: Keltainen tyyppi on hyvin elämänmyönteinen ja optimistinen. Keltaiset tyypit ovat hyvin puheliaita, he kertovat mielellään tarinoita ja haluavat välittää ympärilleen hyvää fiilistä. Keltaisen puheliasuuden ja hyvän fiiliksen ansioista usein myös muut ihmiset pitävät heistä ja hakeutuvat heidän seuraansa. Värityypin edustajat ovat luonteeltaan tunneihmisiä, joka näkyy päätöksenteossa, he osaavat tehdä pikaisia päätöksiä, mutta harvemmin selittämään niitä järjellä, enemmänkin tunteella. Keltaiset ovat ulospäinsuuntautuneita ja hyviä suostuttelemaan, siksi keltaisille on luontaista luoda uusia kontakteja ja he pystyvät juttelemaan ihan kelle tahansa. Keltainen on kaiken innostuksensa keskellä hyvin kekseliäs persoona, he nimittäin näkevät ratkaisuja risukasassakin ja ajatusmallissaan kääntävät kaiken ylösalaisin. Juuri kekseliäisyyden ja optimistisuuden ansiosta keltainen näkee mahdollisuuksia ja ratkaisuja siellä missä muut eivät niitä huomaa. Tiimin toiminta on keltaiselle tärkeää, koska muuten keltaisen toimintakyky kärsii.

Muiden ihmisten mielestä keltainen tyyppi on hauska, positiivinen, itsekäs, pinnallinen, huono keskittymään, puhuu liikaa.

Itse en kuunnellessani kirjaa ajattelut keltaisen kauheammin sopivan luonteeseeni, kunnes ajauduimme (jälleen kerran) porukalla puhumaan kuka on mitäkin väriä. Monien kommenttien jälkeen, että keltainen käyttäytymismalli jollain tavalla sopisi meikäläiseen, aloin itsekin miettimään tarkemmin kuinka keltaisen kuvaus itseeni sopisi. Olen ihminen, joka haluaa ympärilleen kaikille hyvää mieltä ja kerron mielelläni tarinoita, mutta en näe itseäni kauhean kekseliäänä persoonana tai ihmisenä, jonka seuraan muut tarkoituksella hakeutuisivat. Toisaalta oma minäkuva ei aina vastaa sitä mitä muut sinusta näkevät eli ehkäpä minusta löytyy enemmän keltaisia piirteitä kuin edes itse huomaan.

Vihreä: Thomas Erikson kuvailee vihreitä tyyppejä kaikkien muiden värien keskiarvona, jonka takia vihreitä käyttäytymismalleja on tunnistettavissa hyvin paljon, käyttäytymismalli on yleisin näistä neljästä. Vihreät tyypit ovat tasapainoisia ja rauhallisia tilanteissa, joissa muut käyttäytymismallit ovat laittaneet kaasun pohjaan, mutta vihreät ovat usein myös passiivisempia kuin muut värit. Vihreät antavat kaikkien kukkien kukkia, ovat hyvin kohteliaita muita kohtaan, he eivät riitele turhaan tai loukkaa muita ja he panostavat koko elämän kestäviin ihmissuhteisiin. Vihreät ovat hyvin ystävällisiä ja kuuntelevat mielellään muita, eivätkä halua olla itse liikaa esillä ja muiden ihmisten hyvä olo tuo vihreille suurta iloa. Vihreät tyypit ovat luotettavia, jos he lupaavat sinulle jotakin he myös tekevät sen, tämä on yksi syy miksi tiimissä kannattaa olla ainakin yksi vihreää värityyppiä edustava henkilö. Tiimissä kannattaa olla vihreitä myös, koska he ovat joukkuepelaajia, tiimi tulee ennen omia tarpeita ja vihreät eivät halua asettaa tiimiään huonoon valoon. Vihreät eivät useinkaan pidä muutoksista, mutta suostuttelun jälkeen he voivat olla avoimempia muutokselle, mutta se vaatii hieman aikaa. Vihreiden tarve miellyttää muita saattaa aiheuttaa, että heiltä on hankala välillä saada suoria vastauksia.

Muut pitävät vihreää tyyppiä usein passiivisena, ystävällisenä, hyvänä kuuntelijana, luotettavana, rauhallisena, eivät ilmaise helposti tunteitaan tai pidä epävarmuudesta.

Itse näin kuunnellessani heti itsessäni vihreitä piirteitä. Kuunnellessa tuntui, että kaikki persoonallisuustyyppiin kohdistetut luonteenpiirteet osuvat omalle kohdalle liiankin hyvin, väri vei mukanaan. Eniten pelkoa ja jännitystä aiheutti vihreiden kehitettävien puolien kuuleminen, koska itsekin tiedostan ne hyvin ja eihän omien kehitettävien puolien kuuleminen ole kauhean mukavaa. Kuunneltuani mitä vihreän persoonasta kerrottiin aloin tarkemmin pohtimaan, onko kuvaus niin paikkaansa pitävä kuin kuunnellessani olin ajatellut ja nyökytellyt mukana. Muuten kuvaus on mielestäni osuva, mutta en pidä itseäni kauhean passiivisena vaan haluan pyrkiä olemaan mukana toiminnassa ja tuomaan oman panokseni kaikkeen mitä teen, oli se sitten miten vähäistä tai suurta tahansa.

Sininen: Sininen tyyppi ei pidä erityistä melua itsestään, mutta tarkkailee, sekä analysoi kaikkea ja avaa suunsa vasta kun on varma asiasta. Sininen ei myöskään avaa suutansa, jos asia ei heitä koske tai esitelläkseen suurta tietämystään. Heille riittää, että he itse tietävät olevansa parhaiten tilanteen tasalla. Siniset ovat perfektionisteja ja pitävät yksityiskohtien viimeistelystä, koska he pitävät niitä erityisen tärkeinä, tämän takia hutiloiminen ei ole vaihtoehtona vaan jokainen yksityiskohta tulee tietää täsmällisesti. Sininen tyyppi on usein pessimistinen, tai omasta mielestään realistinen eli hän on tiimissä se, joka näkee asioiden riskit ja virheet. Sinisten nähdessä riskit niin selkeästi he ovat hyvin varovaisia ja turvallisuudenhakuisia ja he usein välttävät riskien ottamista ja miettivät asian vielä kerran läpi, tämän takia sinisille voi olla ongelmallista tehdä päätöksiä, he pelkäävät liikaa tietämättömiä riskejä. Sininen haluaa kaiken työskentelynsä olevan laadukasta ja virheetöntä, jos sinisen suoriutumisen laatu alkaa heikentyä hän kyllä ottaa asiasta selvää. Sininen on looginen ja rationaalisesti ajatteleva, asiasta pitää olla mustaa valkoisella pelkkä tunne asiasta ei riitä.

Muut ihmiset näkevät sinisen perfektionisteina, varautuneina, epäileväisinä, epäröivinä ja kriittisinä.

Kaikista väreistä sininen oli kaikista hankalinta itselle ymmärtää ja hahmottaa, en tuntunut yhdistävän sitä oikein kehenkään tuttuuni, jonka kautta ajatella persoonaa. Enkä oikein vieläkään pitkän ajattelun jälkeen osaa yhdistää sinistä itseeni, ehkä joissain tilanteissa jotain piirteitä nousee pintaan, mutta muuten käyttäytymismalli tuntuu vieraalta omaan persoonaan yhdistettynä.

Kirjan lopussa Erikson kertoo värien olleen aina olemassa erilaisten tutkimusten päätelmänä, mutta värien avulla erilaiset persoonat on helppo erottaa toisistaan ja tekee niiden ajattelusta jouhevampaa ja yksinkertaisempaa. Mikä on aivan totta, ihmisten käyttäytymistapojen kategorisoiminen eri väreihin helpottaa asian ymmärtämistä. Olenkin huomannut kirjaa kuunnellessa ja kertoessani muille mitä luen, että se herättää aina keskustelua. Olen monien ihmisten kanssa miettinyt mitä väriä kukakin on tai miten muut näkevät toisensa, joka ei ole vielä törmännyt kirjaan saa lyhyen oppimäärän kustakin väristä ja kirjan ideasta. Kirja on hyvä työkalu juurikin värien tunnistamiseen ja erilaisten käyttäytymismallien ymmärtämiseen ja kuinka näitä kaikkia asioita hyödyntää omassa elämässään. Kirja avaa myös lukijalleen oven oman persoonan tutkimiseen ja ehkäpä myös omien kehitettävien puolien tarkkailuun, ja itselle se avasi ajatusta, kuinka kehittää itseään omaa tiimityöskentelyä ja tiimiä varten. Kirja on kuitenkin työelämään painottuva ja pintaraapaisu kaikkien persoonien pääpiirteisiin eli kirjaan ei kannata tukeutua liikaa vaan ottaa sieltä itselle parhaimmat palat ja ajatella niitä kriittisesti.

 

 

 

Vastaa