Kirja: Idiootit ympärilläni

Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson

Kirjapisteet: 2

Kategoria: Tiimioppijan matkaeväät

Esseen kirjoittaja: Jesse Turunen

Kirjoituspäivämäärä: 13.4.2020

 

Luin Thomas Eriksonin kirjoittaman kirjan Idiootit ympärilläni – Kuinka ymmärtää muita ja itseään, jossa kuvataan, miten ihmiset toimivat tietynlaisissa tilanteissa riippuen heidän luonteenpiirteistään, vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Kuten jo teoksen nimestä voi päätellä, niin kirja pyrkii antamaan lukijalleen kuvaa siitä, kuinka voit ymmärtää paremmin itseäsi sekä ihmisiä ympärilläsi ja heidän tekemisiään.

Kirjassa Erikson jakaa ihmiset neljään eri värikategoriaan heidän vahvuuksien ja heikkouksien perusteella. Väreihin jakaminen selkeyttää kirjan ymmärtämistä ja helpottaa teorian soveltamista työelämään. Kirja auttaa tiimipainotteisessa työskentelyssä ja mahdollisimman tehokkaan työskentelyn aikaansaamiseksi tulisi tiimistä löytyä jokaista väriä. Asiat kuvataan hyvin esimerkkien perusteella, joihin lukija voi varmasti samaistua kirjaa lukiessaan ja samalla miettiä, miten olisi itse toiminut kyseisessä tilanteessa.

Punainen henkilö on hyvin aikaansaava ja häneltä ei tekeminen lopu kesken. Monesti hänellä voi olla monta rautaa tulessa samaan aikaan ja hän tykkää haastaa itseään. Monesti punaiset ovat johtajahenkilöitä, koska he saavat muut tiimissä työskentelemään tehokkaammin. Jos tiimissä ei ole punaista henkilöä, niin työskentely on todennäköisesti hidasta ja asiat eivät edisty. Päätöksentekoon ei mene yleensä punaiselta henkilöltä kauaa aikaa ja hän voikin olla luonteeltaan hyvin äkkipikainen ja jopa aggressiivinen, jos asiat eivät edisty. Punaiselle ei olekaan juuri tärkeää työn laatu vaan se, että työ saadaan tehdyksi ja voidaan siirtyä seuraavan työtehtävän kimppuun.

Keltainen on usein hyvin iloinen persoona, joka pyrkii näkemään kaikessa jotain positiivista. Keltaiset eivät todellakaan ole ujoja, vaan he tykkäävät olla huomion keskipisteenä. He saavat luotua ympärilleen positiivisen ilmapiirin pelkällä olemuksellaan ja yleensä muut näkevät heidät hyvin mukavina ja helposti lähestyttävinä ihmisinä. Päätökset tapahtuva nopeasti fiiliksen pohjalta, eikä niissä välttämättä ole mitään faktapohjaista perustaa. Tämä positiivinen energia on hyödyksi tiimissä, jotta asiat etenevät, ja samalla keltainen henkilö osaa nähdä heikommissakin päätöksissä hyvät puolet.

Vihreä persoona on hyvin tasapainoinen ja neutraali persoona. Tämä käyttäytymismalli onkin yleisin kaikista neljästä mallista. Vihreät yleensä myötäilevät muita ja ovat ystävällisiä muita kohtaan. He ovat hiljaisempia persoonia, ja tulevat esiin vasta silloin, kun heiltä kysytään jotain. Onkin tärkeää huomata tiimissä vihreä henkilö, jotta hänestä saadaan kaikki potentiaali irti. Monesti vihreät eivät uskalla tuoda omaa mielipidettään esiin ja menevät usein muiden mielipiteiden mukana, jos heiltä ei erikseen kysytä. Vihreät tykkäävät rutiineista ja muutokset ovat yleensä heille vaikeita.

Sininen on henkilö, joka jatkuvasti tarkkailee ja analysoi tilanteita. Hän tykkää faktoista, ja jokaisen päätöksen taustalle tulisi aina löytyä paljon faktapohjaista tietoa.  Sininen toimii yleensä omassa hiljaisuudessaan eikä pidä melua itsestään. Siniselle oikeastaan riittää, että hän itse tietää olevansa oikeassa. Vähän kuten vihreän käyttäytymismallin kanssa, niin on tärkeää huomioida sinisetkin tiimissä ja kysellä heiltä paljon, koska muuten heidän mielipiteensä jää monesti pimentoon. Sininen on usein perfektionisti ja tekee kaiken viimeisen päälle. Vaikka sininen osaa viimeistellä asioita, voi työn saattaminen loppuun asti kestää häneltä kauan. Sininen ei pidä muutoksista ja hän näkee yleensä kaikessa uudessa riskejä.

Kirjaa lukiessani mietin tietenkin koko ajan, mihin värikategoriaan sijoittaisin itseni, mutta samalla mietin myös mihin kategoriaan kaverini ja tuttavani kuuluisivat. Tutuistani tunnistin eniten punaista väriä omaavia henkilöitä, ja vähiten sinisiä henkilöitä. Omaa väriä oli lopulta vaikea löytää, koska voin osittain samaistua melkein jokaiseen väriin jollain tavalla. Toisaalta Eriksonkin sanoo kirjassa, että useimmat ihmiset sijoittuvat useampaan eri värikategoriaan samaan aikaan, eivätkä vain yhteen. Vähiten huomasin itsessäni vihreitä ja sinisiä piirteitä ja eniten punaisia piirteitä. Vihreistä piirteistä minulle sopii vain oikeastaan tietynlaisessa rutiineissa pysyminen. Siniseen voin samaistua siinä, että tykkään tehdä tiettyjä asioita itsenäisesti enkä kaipaa muita neuvomaan. Toisaalta tämä voidaan katsoa myös punaiseksi piirteeksi, koska punainenkin suorittaa asioita paljon muiden neuvoja kuuntelematta. Punaisessa värissä itseeni sopii hyvin nopea päätösten teko ja suorituspainotteinen tekeminen, eikä laatu välttämättä ole se ykkösasia. Tykkään saada paljon asioita aikaan päivän aikana ja monesti saatan siirtyä jo seuraavaan, vaikka edellinen on vielä kesken. Keltaisessa värissä voin samaistua fiiliksen pohjalta toimimiseen. Loppupäätelmänä näkisin siis olevani jotakuinkin 70% punainen, ja loput prosentit jakautuvat tasaisesti muiden kesken.

Vaikka kirjassa ei ollutkaan sinänsä faktapohjaista tietoa, niin siitä sai paljon kehittämiskohteita itselle ja tajusi omankin toiminnan motiiveja paremmin. Kirja on hyvin työelämäpainotteinen ja on tarkoitettu tehostamaan tiimityöskentelyä, mutta kuka vaan voi saada teoksesta paljon irti, vaikkapa itsensä kehittämiseen. Kirjan avulla saa myös hyvin ymmärrystä siihen, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat ja mikä heidän motiivinsa toiminnalle on. Kirjaa lukiessa olikin mielenkiintoista miettiä itseäni ympäröivien ihmisten toimintaa. Teoksen luettuani voisikin sanoa, että mielikuvani idiooteista ympärilläni on hävinnyt ja ymmärrän nyt paljon paremmin ihmisten motiiveja toimia valitsemallaan tavalla.