1. En osaa priorisoida, enkä usko että sinäkään.
  2. 29.6.20
  3. Esseen kirjoittaja: Tuukka Pennanen
  4. Kirjapisteet: 2
  5. Kirja: Juu ei – pieni kirja priorisoinnista
  6. Kirjan kirjoittaja: Saku Tuominen
  7. Kategoria/Opintojakso: 1. Oppiminen / tiimiyrittäjyys

 

 

Luulin osaavani priorisoida tekemisiäni kunnes luin tämän kirjan. Se auttoi ymmärtämään omaa uupuneisuutta ja antoi yksinkertaisen priorisointimallin, jota voi hyödyntää lähes kaikessa päätöksenteossa. On aivan uskomatonta, miten typeriin asioihin sanoo kyllä, vain sen takia, että pelkää menettävänsä jotain. Elämässä menettää aina jotain, sanoi sitten kyllä tai ei. Aina jää jostain paitsi, joten kannattaa valita itselleen merkityksellisen ja merkityksettömän välillä. Kevyen ja raskaan välillä. Näihin ”kriteereihin” tai suuntaviivoihin kirjan priorisointimalli perustuu. Sen mukaan pyritään kevyisiin ja merkityksellisiin (isoihin) tai vähemmän merkityksellisiin (pieniin) asioihin ja niiden priorisointiin. Ja päinvastoin raskaita asioita tulisi pyrkiä vähentämään ja poistamaan omasta elämästään.

 

Kevyellä ei kuitenkaan tarkoiteta helppoa tai haasteetonta. Kevyt tekeminen voi olla haastavaa, mutta se ei uuvuta. Se on mielekästä, innostavaa ja palkitsevaa. Kevyt tekeminen on kuin uisi myötävirtaan. Raskas tekeminen puolestaan uuvuttaa, se ei aina ole edes haastavaa, vaan se voi olla tylsistyttävää. Raskas tekeminen ei palkitse, se vaan kuluttaa ja katkeroittaa ihmistä. Raskas tekeminen on kuin vastavirtaan uimista. Isot merkitykselliset asiat luovat elämään merkitystä, ne ovat arvojesi mukaisia ja ovat niitä suuria unelmia joita elämässä haluaa toteuttaa. Toki ne ovat myös paljon muutakin ja näkyvät arjessa ja työelämässäkin sen kummemmin unelmia toteuttamatta. Pienet asiat eivät ole niin merkityksellisiä, mutta pienistä ja kevyistä kasvaa usein isoja merkityksellisiä. Niistä on helppo aloittaa jotain uutta.

 

Viimeaikoina olen kovasti pohtinut balanssia sen välillä milloin sanoa ei ja milloin kyllä. Yleisesti vallitseva ajatus tuntuu olevan se, että kaikkeen kannattaa ja pitää sanoa kyllä. ”Menestyneet” ihmiset pakottavat someissaan kuinka he sanovat kaikkeen kyllä ja se on merkittävä avain menestykseen. Sanomalla EI, saattaa menettää elämänsä tilaisuuden, joka mullistaisi kaiken! Tätä ajatusta myydään selvästi enemmän kuin tervettä balanssia sanojen ”ei” ja ”kyllä” välillä. Tuominen antaa kirjassaan tähän selkeän ohjeen: sano kyllä kevyisiin, isoihin ja pieniin asioihin, ei raskaisiin asioihin. Aina menettää jotain sanoi sitten ei tai kyllä, joten menettämisen pelko ei ole hyvä peruste sanoa kyllä sielua syöviin asioihin.

 

Sanomalla aina ”joo” ei menesty vaikka jotkut niin somessa väittävätkin. Sopiva balanssi tekee elämästä parempaa. Sanomalla aina kyllä, saa itselleen hyvin nopeasti tilanteen, jossa tekemistä on enemmän kuin aikaa. Tätä kutsutaan kiireeksi. Tätä idioottivarmaa tapaa uuvuttaa itsensä, olen kokeillut itsekin ja saavuttanut kestämättömän tilanteen, josta palautuminen kestää vielä pitkään. Kiire syö meitä hitaasti sisältä päin ja silti se nähdään elämässä jopa ihannoitavana asiana, joka kertoo menestyksestä. Kiireen yhteys menestykseen on varsin vääristynyt. Kiireestä on tullut sellainen yleisesti hyväksytty tila, josta poikkeaminen pelottaa. Se pelottaa koska eri tavalla tekeminen pelottaa lähes aina. Kiireessä tehdään monta asiaa huonosti ja pahimmillaan samanaikaisesti. ”Multitaskataan” koska ollaan niin uskomattoman tehokkaita, mutta todellisuudessa mikään ei hoidu kunnolla, eikä valmiiksi saamisen tunnetta saa juuri koskaan. Tämä on varmasti yksi merkittävistä uupumukseen johtavista tekijöistä. Jos vielä tähän lisätään sellainen ajattelu, että päivän tärkein tehtävä on se minkä tekemistä lykkää ja inhoaa, saadaan lopputulokseksi katkeria vanhuksia.

 

Amerikkalainen self help-guru Brian Tracyn julkaiseman kirjan mukaan menestyksen ydin on tehdä päivän inhottavin asia ensin eli ”syödä sammakko” heti aamusta. Sammakko on juuri sellainen asia mitä inhoaa ja lykkää. Tuominen kyseenalaistaa tämän ajattelun ja herättelee ajattelemaan näiden ”sammakoiden” merkitystä. Miten sellainen asia voi olla päivän tärkein tehtävä? Voisiko päivän tärkein tehtävä olla sittenkin jotain mikä luo merkitystä ja jotain mitä oikeasti rakastaa? Mitä se kertoo elämästä, jos päivän tärkein tehtävä on jotain mitä inhoaa? Voisiko nämä sammakot karsia kokonaan pois? Kaikkea raskailta tuntuvia asioita ei voi poistaa elämästä, mutta silloin voi muuttaa suhtautumistaan niihin, tai ainakin yrittää. Tuomiselle laskujen maksaminen on ollut vastenmielistä, mutta hän on muuttanut suhtautumistaan ja alkanut olemaan kiitollinen, että pystyy ylipäätään maksamaan laskut. Itse pyrin tekemään tätä suhtautumisen muutosta joihinkin opintoihin liittyviin asioihin.

 

Yksi isoimmista oivalluksista tätä kirjaa lukiessa liittyi juuri tasapainoon ”kyllä” ja ”ei” välillä. Vahva suositus tämän kirjan lukemiseen vaikka luulisit hallitsevasi priorisoinnin jalon taidon, sillä nyt on malli jota voit todella hyödyntää käytännössä ja arjen myllerryksessä!