Olen hiljattain alkanut syventää osaamistani tiimeistä ja tiimioppimisesta ja lähdin kulkemaan puolentoista vuoden pituista opintopolkua, jonka päätteeksi voin kutsua itseäni Tiimimestariksi. Koulutukseen kuuluu kuusi eri teemaista lähijaksoa ja kurssikokonaisuus aloitettiin luonnollisesti kaiken ytimestä – tiimioppimisesta. Ennen ensimmäiselle lähijaksolle osallistumista halusin paneutua aihealueeseen entistä tehokkaammin ja päädyin suosituksesta lukemaan Timo Lehtosen teoksen ”Ei enää koskaan yksin”. Kirja pohjautuu suurimmaksi osaksi tositapahtumiin ja siinä kuljetaan vuoden ajan pilottiryhmän mukana seuraten, kuinka ryhmästä kasvaa tiimi. Kertojana toimivan kokeneen tiimivalmentajan rinnalla kulkee apuvalmentaja, joka vasta opettelee tiimipedagogiikkaa ja valmentajan tehtäviä. Näin ollen lukija oppii tiimitoiminnan ja sen vaiheiden lisäksi myös valmentajan roolista ja ominaisuuksista.

Kuulun itse Y-akatemian pilottiryhmään, joten kirjassa läpikäytyihin tuntemuksiin ja kokemuksiin oli helppo samaistua. Tiimioppiminen poikkeaa niin paljon niistä tavoista, joihin olemme peruskoulutuksessa tottuneet, että on ihan luontevaa, jos uusien käytäntöjen ja itseohjautuvuuden oppiminen tuntuu aluksi hankalalta. Ensimmäisen puolen vuoden aikana tiimimme tuntui koko ajan hakevan varmistusta sille, mikä on sallittua ja mikä olisi niin sanotusti oikea tapa toimia, kun akatemialla ei ollut vanhempaa ryhmää näyttämässä mallia tai jakamassa ajatuksia. Toisaalta ensimmäisenä ryhmänä toimiminen on antanut meille vapauden tehdä asiat omalla tyylillämme ja olla luomassa aivan uutta kulttuuria Y-akatemialle.

Yhtenä tärkeimpänä antina tästä oppimismuodosta näen tiimityöskentelytaitojen kasvamisen. Kun työskennellään yhteisessä yrityksessä, opitaan toimimaan erilaisten persoonien kanssa, jakamaan vastuita, joustamaan ja etsimään kaikille sopivia ratkaisuja. Normaaliopetuksessa yksilösuorittaminen on vielä isossa roolissa, vaikka työelämässä tiimityöskentely kasvaa jatkuvasti. Ihminen on kuitenkin sosiaalinen olento ja tiimissä toimiminen on meille luontevaa. Jotta toiminta olisi mahdollisimman tehokasta, tulisi jäsenten pyrkiä kohti kolmea Patrick Lencioninkin esittelemää tiimipelaajan ominaisuutta – sosiaalista älykkyyttä, nöyryyttä ja nälkäisyyttä.

 

Tärkeimmät tiimitaidot

1. Erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen

2. Vuorovaikutustaidot tiimin sisällä

3. Rohkeus ottaa kontaktia verkostoon ja hoitaa asioita

4. Tiedonhankinnan ja –jäsentämisen taito

5. Tietokoneen hyötyohjelmien perusosaaminen

6. Visuaaliset taidot, taito kiteyttää ja mallintaa

7. Luovuustaidot, kyky irrottautua tavanomaisesta

8. Itsensä-, muiden- ja projektinjohtamistaidot

9. Rohkeus, epävarmuuden sekä kaaoksen sietokyky, pelkojen voittaminen

10. Itsensä kuuluvaksi ja näkyväksi tekemisen taito

11. Omatoimisuus ja asioihin tarttuminen, proaktiivisuus

12. Ammatteihin liittyvät erikoistaidot

 

”Tiimityö ei aina ole kuohuviiniä ja hattaraa, päinvastoin, yhtä usein se on nokkosvihtaa, tulimuurahaisia ja hengen salpauttavia kylmiä suihkuja”

Kati Tikkanen, tiimiyrittäjä

 

Yksi suurimpia haasteita tiimissämme on ollut tavoitteiden asettaminen ja niihin sitoutuminen. Niiden tärkeydestä on usein puhuttu ja tavoitteita on asetettukin, mutta useimmiten ne ovat jääneet sanoiksi ilmaan, eikä niiden eteen ole tosissaan työskennelty. Tulisikin miettiä, ketä varten tavoitteita tehdään ja kuka niistä hyötyy. Olisiko esimerkiksi asiakkaaseen liittyvään tavoitteeseen helpompi sitoutua? Tavoitteen tulisi olla myös selvästi kalenteriin merkattavissa ja mitattavissa, jotta etenemistä on helppo seurata. Esimerkiksi ”haluan tulla hyväksi markkinoinnissa” on liian epämääräinen tavoite, sillä sen toteutumista on

mahdotonta seurata. Miten määritellään hyvä ja milloin on mittaamisen aika? Epämääräinen ja aikatauluton tavoite on helppo jättää roikkumaan pelkkänä hienona ajatuksena ja heittää myöhemmin toteutumattomana roskakoriin. Henkilökohtaisten tavoitteiden lisäksi tulisi asettaa tiimin tavoitteita. Jotta asiat etenevät, täytyy olla yhteinen ymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä ja miksi. Jokaisen pitää miettiä omalla kohdallaan, miten tekeminen tulee vaikuttamaan omaan elämään ja arkeen. Tulee määritellä tarkkaan, mitkä ovat toiminnan tavoitteet ja päämäärät, ja voiko jokainen todella sitoutua niihin. Jokaisen on merkittävä omaan kalenteriinsa ne teot, jotka tulee tekemään päästäkseen tavoitteisiin. Pitää jatkuvasti seurata, että teot tehdään ja pysytään aikataulussa. Kun saavutetaan ennalta määrätty ”tarkistuspiste”, voidaan juhlia onnistumisia yhdessä ja nauraa epäonnistumisille. Epäonnistumisista otetaan opiksi, mietitään mitä olisi voitu tehdä toisin ja sitten asetetaan uudet tavoitteet.

Tiimimestarikoulutus antaa valmiudet toimia valmentajana, joten minua luontevasti kiinnostaa oppia ymmärtämään myös valmentajan roolia entistä paremmin. Kirjan apuvalmentaja pyörittelee päässään samoja ajatuksia ja ihmettelee millainen on hyvä valmentaja, jos hän ei voi olla opettaja eikä johtaja. Lehtosen mukaan valmentajalla tulee olla sosiaalisia taitoja, olla uskottava sekä luotettava. Valmentajan tehtävänä on aktivoida tiimiläiset ajattelemaan itse, kyseenalaistaa nuorten pinttyneitä käsityksiä, auttaa opiskelijoita rikkomaan vahingolliset mielenmallit ja rohkaista tiimiä tekemään enemmän kuin he uskovat pystyvänsä tekemään. Tarkoituksena ei ole toimia kurin ylläpitäjänä tai arvostelijana, vaan kehittää taito havaita ja ratkaista tiimiläisten ongelmia. Dialogissa valmentajan ei tule toimia vetäjänä, kertoa omia mielipiteitä tai suoria vastauksia, vaan esittää oikeita kysymyksiä. Myös tiimiläiset voivat soveltaa samoja ohjeita. Dialogin tarkoituksena ei ole päästä pätemään omalla tietämyksellä, vaan oppia kuuntelemaan, kysymään ja kehittämään yhteistä ajattelua.

 

Valmentajan tehtävät:

Luo turvallinen ympäristö

Auta mikäli keskustelu ei kulje

Tee sadonkorjuuta (taltioi)

Esitä oikeita kysymyksiä

 

Oma valmentajamainen kokemukseni on vielä kovin pieni, mutta olen päässyt kokeilemaan sitä sen verran, että olen ymmärtänyt rooliin pääsemisen haasteet. On yllättävän vaikeaa olla kertomatta suoria vastauksia ja miettiä sen sijaan kysymyksiä, joilla saisi osallistujat havahtumaan oikeisiin asioihin. Toisaalta olen päässyt myös kokemaan sen onnistumisen tunteen, kun valmennettavat löytävät ratkaisun ja keksivät mitä kysymykselläni ajoin takaa.

 

” He odottavat, että sinä sanot mitä seuraavaksi pitää tehdä, he haluavat aivonsa narikkaan. Mutta älä anna periksi, vaan sytytä heidän oma tekemisen ja keksimisen liekki”

 

Kirja sopii hyvin niin aloittelevalle tiimioppijalle kuin valmentajalle, mutta myös sellaiselle henkilölle, joka haluaa oppia tai kerrata tiimioppimisen työkaluja.

Vastaa