Dialogi – avain innovatiivisuuteen (2001)
Jorma Heikkilä ja Kristiina Heikkilä

Essee Jarno Pirinen 8.4.2018

Kategoria: Tiimiyrittäjyys

Kirjassa kerrotaan dialogin tärkeydestä innovatiivisuuteen sekä keinoja hyvän dialogin käymiseen. Tärkein asia on itsensä tunteminen ja halu kehittää omaa itseään, toimintatavoista riippumatta. Dialogissa ryhmä on tärkeässä asemassa, se voi joko hidastaa tai edistää dialogin kehittymistä. Kirjassa pohditaan myös kuuntelemisen ja kuulemisen eroja, dialogin ja keskustelun eroja sekä annetaan käytännön ohjeita oman ja ryhmän toiminnan kehittämiseen.

Mitkä ovat kuulemisen ja kuuntelemisen erot? Monet pitävät kuuntelun taitoja itsestäänselvyytenä, eivätkä täten halua nähdä vaivaa sen kehittämiseen. Tarkemmin ajatellen huomataan, että olemme käyttäneet paljon aikaa kirjoittamisen ja puhumisen oppimiseen, mutta kuinka paljon olemme käyttäneet aikaa oppiaksemme kuuntelemisen taitoja? Kuuntelemisella tarkoitetaan asioiden ymmärtämistä, mikä vaatii aina tilanteeseen keskittymistä, huomion kiinnittämistä kuunneltavaan kohteeseen, asiakokonaisuuksien muistamista sekä omaa persoonallista tulkintaa. Toisen henkilön kuunteleminen ei olekaan niin helppoa, kuin nopeasti ajateltuna voisi luulla. Kuullaan, mutta ei kuunnella on yleinen tilanne päivittäisessä kommunikaatiossa. Kuuntelija ei pysty sisäistämään viestin keskeisiä asioita, vaan hän jää emotionaalisesti keskustelun ulkopuolelle, mikä voi johtaa pahimmassa tapauksessa väärinymmärryksiin. Käytännössä voimme testata ryhmämme kuuntelutaitoja lukemalla lyhyt tarina, minkä jälkeen jokainen kertoo kuulemansa tarinan vuorotellen seuraavalle. Viimeisen kertoessa tarinaa voimme huomata, onko tarinassa enää mitään samaa alkuperäiseen verrattuna. Jokainen tiimi voikin ottaa tavoitteeksi harjoitella kuuntelemisentaitoja tasolle, missä alkuperäinen tarina pysyy lähes muuttumattomana koko harjoituksen ajan.

Miten dialogi ja keskustelu eroavat toisistaan? Dialogissa jokainen osallistuja on oikeasti sitoutunut asiaan sekä jokainen on valmis kehittämään itseään. Dialogissa toista pitää kunnioittaa, sekä toista kuunnellaan oikeasti ja ymmärretään asioita. Dialogissa ei kerrota asioita vain toiselle, vaan siinä kaikki ovat samanarvoisia lopputuloksen kannalta. Dialogissa on tarkoitus rikastuttaa siihen osallistujia, ei saada aikaan tiettyä lopputulosta. Onkin yleistä, että lopputulosta ei voida aavistaa etukäteen. Tavallisessa keskustelussa puhutaan vuorotellen, yksi kertoo ja loput ottavat tietoa vastaan. Normaalilla keskustelulla asiasisältö ei ole läheskään yhtä rikasta, ja monesti lopputulos on ennalta arvattavissa. Perinteisessä keskustelukulttuurissa jokaisella on oma mielipide, eikä kuulemaansa hyväksytä sellaisenaan. Keskustelussa kyseenalaistetaan kaikkea muiden sanomia asioita, osoitetaan muiden tietämättömyyttä, ei oteta kaikkea toisten sanomia asioita huomioon sekä lopulta vaihdetaan puheenaihetta. Jos tiimi haluaa luoviin ja uutta tuottaviin ratkaisuihin, on ehdottomasti unohdettava perinteiset keskustelun keinot ja siirryttävä dialogiin.

Kuinka dialogi sitten käytännössä sitten pidetään? Dialogissa osallistujien on oltava ympyrässä, sillä se on ainoa tapa tasa-arvoiseen osallistumiseen. Tällaisen tilan saavuttaminen on ensisijaisen tärkeää. Kehässä ei ole ns. johtajan pöytää eikä mitään perinteistä paikkaa, mihin katseet voisi kohdistaa. Dialogin toimivuutta ajatellen pöytä suojelee liikaa osallistujia ja vähentää samalla intensiteettiä, joten tuolit tulee asetella ympyrän muotoisesti ilman pöytiä tai muita häiritseviä tekijöitä. Jos dialogiin osallistuu aina samat henkilöt, on tärkeää vaihdella paikkoja, jotta ote säilyisi tuoreena. Itse pidin alkuun ns. dialogirinkiä todella outona ja turhauttavana ratkaisuna, ehkä juurikin pöydän puuttumisen takia, koska en voinut turvautua mihinkään. Muutaman kerran jälkeen kuitenkin aloin ymmärtää käytännössä asioiden todelliset merkitykset, ja ratkaisu alkoikin tuntua täysin oikealta. Olen oppinut itsekin olemaan avoimempi ja keskittymään paremmin keskusteluun, ja suosittelen kaikkia kokeilemaan kyseistä menetelmää.

Käytännössä monien yritysten sekä organisaatioisen pitäisi mielestäni hyödyntää dialogeja normaalin auktoriteetti johtamisen sijaan. On yleistä, että yrityksessä ihmiset ovat eri arvoisia. Johtajilla on aivan eri näkemykset asioista duunareihin verrattuna, ja päätökset tehdään käytännössä toisen tilanteesta tietämättä. Yrityksien tulisi hyödyntää kaikenlaista osaamista ja tietoa dialogien avulla, missä kaikki ihmiset ovat saman arvoisia ja saavat omat mielipiteet kuulumaan. Kun asiat pohditaan yhdessä, muodostuu asioista oikeanlainen kokonaisnäkemys, mikä takaa paremman tosiasioiden kartoituksen sekä monipuolisempien ratkaisujen löytämisen. Kun jokainen on ollut mukana rakentamassa tulevaa, on siihen kaikkien helpompi sitoutua täysillä. Itse haluaisin ainakin kokea tilanteen, missä johtajat, toimihenkilöt sekä siivoajat istuisivat dialogiringissä tasa-arvoisina ilman ns. suojamuureja. Jokainen voisi ymmärtää paljon paremmin toisten ajatusmaailmaa ja ratkaisuja, jolloin lopputuloksena voisi olla jotakin todella hienoa.

Mielestäni kirjan tärkein sanoma oli itsensä tunteminen sekä muiden kunnioittaminen tasavertaisina ihmisinä. Dialogia tulisi kokeilla kouluissa, tiimeissä ja suurissa yrityksissä uusien näkökulmien luomiseksi. Ihmisten pitäisi pyrkiä pois omista rutiineistaan ja kokeilla rohkeasti uusia menetelmiä innovatiivisuuden luomiseksi. Kirjassa oli hyvää tietoa sekä käytännön ohjeita, mutta mielestäni kirjan olisi voinut tiivistää puolet lyhyemmäksi, ja jättää paljon ns. höpinää pois.

Vastaa