Essee: Tuukka Pennanen 7.3.2019

Kirja: Can’t Hurt Me

Kirjoittanut: David Goggins

 

Miten en olisi enää niin vätys? Miten voisin saada itsestäni enemmän irti? Miksi välillä pystyn paljon parempaan kuin luulin? Näitä asioita mietin kun etsin netistä maailman kovimpia tyyppejä. Vastaan tuli David Goggins, joka on ainoana läpäissyt Navy SEAL koulutuksen (kolme helvetin viikkoa saman vuoden aikana), U.S. Army Ranger Schoolin sekä Air Force Tactical Air Controller koulutuksen. Lisäksi hän on juossut 60 ultra-maratonia, tehnyt leuanvedon maailmanennätyksen ja näitä saavutuksia voisi listata koko esseen verran, mutta yritän kirjoittaa jotain muutakin.

Goggins kertoo kirjassaan elämästään hyvin suorapuheisesti, hän lähti niin pohjalta kuin ihminen voi lähteä ja käänsi esimerkiksi helvetillisen lapsuutensa voimavarakseen. Kun Goggins kertoi, siitä miten huonoista lähtökohdista huolimatta hän onnistui tekemään asioita siten, että menestyi valtavan hyvin, kysyin itseltäni: mitä tekosyitä minulla muka on? Rajoittaako tekemistäni se miten minut on kasvatettu? Onko elämäni ollut aina niin helppoa, ettei minun ole tarvinnut haastaa itseäni? Mistä mieleeni juurtuneet ajatusmallit oikein tulevat? Jos joku muu pystyy tuohon ja vielä huonommilla todennäköisyyksillä, niin miksen minäkin? Miksi luovutan?

Goggins puhuu 40%-säännöstä, jolla hän tarkoittaa sitä, että yleensä ihmiset käyttävät vain 40% potentiaalistaan. Näkökulma on hyvin mielenkiintoinen ja uskon, että se vastaa hyvin lähelle todellisuutta. Kun seuraavan kerran tein jotakin haastavaa ja alkoi tuntua siltä, että olisi aika lopettaa, ajattelinkin että onko nyt vasta 40% potentiaalista käytetty? Entäpä jos rutistaisin vielä 5% lisää ja saisin tehtävän suoritettua loppuun! Vastaava ajattelu on suoraan kirjasta ja se auttaa saavuttamaan parempia tuloksia missä tahansa elämän osa-alueella. Seuraavan kerran täytyy rutistaa vielä 5% lisää, jolloin on jo 50% potentiaalista käytössä! Helppoa se ei ole. Mitä vastaan mieleeni juolahtaviin kysymyksiin kun mieli haluaa lopettaa?

Valmistautumisella voi vaikuttaa minkä tahansa asian lopputulokseen. Myös luovuttamisen hetkeen voi valmistautua. Mielikuvaharjoittelun avulla voi jäljitellä tilannetta jossa haluaa luovuttaa, silloin voi miettiä vastauksia niihin itselleen asettamiin kysymyksiin jotka luovuttamisen hetkellä tulevat mieleen. Näitä kysymyksiä voivat olla esimerkiksi: Miksi olen täällä? Onko tämä oikeasti minua varten? Miksi teen tätä? Kun näihin kysymyksiin on valmiiksi vastaukset, niin luovuttaminen ei ole niin helppoa.

Kirjan loistavat tehtävät ja harjoitteet pakottavat tutustumaan itseensä, kohtaamaan pelkoja sekä penkomaan mielen sopukoista omia ongelmia jotka on selvitettävä. Kaikki harjoitukset eivät todellakaan ole kivoja ja välillä saattaa itkettääkin, jos niihin paneutuu oikein kunnolla. Kirja antoi paljon käytäntöön, se avasi minulle aivan uuden suunnan elämässäni/asioiden tekemisessä, sekä työkaluja omien rajoitteiden hävittämiseen. Mitään ihmeitä kirjalta ei voi odottaa, vaan kaikki lähtee kuitenkin lukijasta itsestään. Suosittelen lukemaan jos haluat saada itsestäsi enemmän irti millä tahansa elämän osa-alueella. Kirjassa on myös niin uskomattomia tarinoita Gogginsin elämästä, ettei niitä meinaa uskoa todeksikaan. #CantHurtMe

One Comment

Vastaa