Can’t Hurt Me by David Goggins

Can’t Hurt Me by David Goggins

Kirjaessee: Esko Tiainen

 

Nykymaailmassa on helppoa olla keskiverto, ei tarvitse mennä kuin virran mukana ja sekoittua massaan. Ihmisiä, jotka tavoittelevat jopa ”mahdottomia” ja joiden tavoitteet ovat poikkeuksellisen korkealla kummaksutaan voimakkaasti: Miksi toimit noin, kun et voi muutenkaan onnistua? Tee niin kuin muutkin tekevät!

Kirja kertoo David Gogginsin tarinan, kuinka täysin pohjalla eläneestä, väkivalloin ja rasisistisesti kohdellusta, todella epävarmasta ja muita mielistelevästä pojan koltiaisesta tuli käsittämättömällä mielensä hallinnalla maailman kovin fyysisyyden ja mielenkovuuden perikuva.

Kirjassa mentiin todella syvälle mielen sopukoihin ja haastettiin lukijaa jatkuvan itsensä tutkiskelun lisäksi kymmenellä haasteella. Jokaisen uuden kysymyksen, jonka kirjan lukeminen herätti, heräsi noin kymmenen lisää ja lukemista oli välillä täysin mahdotonta lopettaa.

Goggins tekee selväksi, että vaikka hän on kouluttanut itsensä elämään fyysisen äärimmäisyyden kautta (ja kouluttaa edelleen), se oli hänen tapansa tehdä asioita, eikä yli 60 ultramaratonin (160km) ja kolmen ”helvetin viikon” kokeminen ole kaikille sopiva väylä itsensä kehittämiseen: Hän koki äärimmäisen kärsimyksen olevan hänelle sopiva tie, koska fyysisen kapasiteetin loppuessa tulee esille henkinen puoli ja kaikki lapsuudesta saakka koetut epävarmuudet, epäonnistumiset ja epäilyt kulminoituvat ja jäljelle jää ainoa päänsisäinen kysymys: ”Goggins, WHY the FUCK are you doing this to yourself?!”

En ole saanut ikinä miltään kirjalta niin paljon, mitä tältä sain. Henkilökohtaisten haasteiden kautta kirjassa mentiin todella syvälle itsensä tutkiskeluun, jos sille antoi mahdollisuuden: mm. tekijöitä rajoittamassa kasvuasi ja menestystäsi, olemaan rehellinen itsensä kanssa, tekemään päivittäin asioita joista ei pidä ja kuinka käyttää negatiivisuutta hyväksi, dominoida ja ylittää kaikki odotukset!

Kaikilla meillä on sisimmässä valtava määrä potentiaalia, mutta koko kapasiteetin käyttö on äärettömän vaikeaa ja sitä rajoittaa eniten oma mielemme. Todellinen potentiaalimme on haudattuna syvälle mieleemme ollen yhteydessä oman persoonallisuutemme ja ajatusmaailmamme kanssa: Se tietää tasan tarkkaan, mitä vihaamme ja mistä pidämme. Potentiaaliamme rajoittaa rajoitin, jolloin meno muuttuu tavalla tai toisella epämukavaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettemme pystyisi hallitsemaan rajoitintamme ja siirtymään täysin uusiin afääreihin: Siirtymällä entistä syvemmälle omaa epämukavuusaluetta, mielen sopukoita, joissa piileskelee kaikki meille epävarmuutta luovat tekijät ja senhetkinen identiteettimme, alkaa nimittäin tapahtua. Emme kehity vain tekemisessämme, vaan myös kehitämme itseämme koventamalla mielemme lujuutta ja luovuttamisesta tulee entistä vaikeampaa kehitystä halajavan, kehittyvän jääräpäisyytemme takia. Koskaan ei voi tietää mitä elämä meille milloinkin antaa ja omaa mielen lujuutta tullaan testaamaan, tiedostamme sen aina tai emme. Aja päivittäin epämukavuutta takaa niin kuin se olisi työ, yhä uudelleen ja uudelleen!

Jos kirjalle haluaa antaa mahdollisuuden ja keskittyä siihen avoimin mielin, valmiina miettimään asioita omalta kohdaltaan syvällisemmin, se tulee antamaan aivan jokaiselle kirjan lukijalle paljon. Kirja kertoo siis -kuinka nouset nykyisen itsesi yläpuolle- lisäksi yksityiskohtaisesti Gogginsin elämäntarinan ja kuinka kaikkien järkyttävien kokemuksiensa ja myöhemmin älyttömien saavutuksiensa jälkeen hän edellee painottaa, ettei anna saavutuksilleen ja ihmisten mielipiteille, positiiviselle tai negatiiviselle minkäänlaista arvoa: Se on vain sopiva tapa hänelle kehittää itseään elämää varten. Mutta kuten Goggins itse mainitsee, niin usko tai älä, kaikesta kokemastaan ja saavutuksistaan huolimatta: when you’re getting after it yourselves and feel like quitting, believe me, I’m getting the fuck after it somewhere too!

Kirja laittoi itseni ajattelemaan kaikkia tekijöitä, jotka rajoittavat tekemisiäni. Liian paljon tulee edelleen mietittyä, mitä toiset ajattelevat ja aiemmin se saattoi jo itsessään riittää viemään jonkun asian maaliin ilman mitään vaivaa ja vielä täysin eri tavalla, kuin olisi itse lopulta halunnut. Kirjaa lukiessa kävin jatkuvaa keskustelua oman itseni kanssa ja toteutin haasteita sitä mukaa, mitä kirjassa nousi esille. Haasteisiin paneutuminen vie ajatukset kirjasta hetkellisesti todella syvälle omaan sisimpään ja pinnalle nousi ajatuksia, joita ei ollut miettinyt todella pitkään aikaan tai ollut edes ajatellut. Hienointa oli ehkä yhteyden löytäminen ja oppi yhdistelemään asioita, mitkä edesauttavat ja rajoittavat omaa toimintaa ja omana itsenään kehittymistä. Kaiken arjen hälinän keskellä itselle tulee todella usein annettua liian vähän aikaa, eikä omiin ajatuksiin tule sen takia sukellettua tai sitten ne tulee totaalisesti sivutettua, kun pääsee pintaraapaisun jälkeen astetta syvemmälle, eikä yhtäkkiä aika taaskaan riitä, vaikka sitä äsken oli. Gogginsin tarinan lukeminen loksautti jatkuvasti leuan lattiaan, vaikka kuvittelin hänestä jo paljon tietäväni, olin nähnyt vain sen ”hieman ruusuisemman” puolen. Kaiken motivoinnin ja paikoin todella hauskan sekä jatkuvasti ytimekkään kerronnan, tekstiin upotettujen ”piilokysymysten” ja haasteiden kautta tulleiden konkreettisten kysymysten lisäksi oman keskittymisen kautta ajatukset siirtyvät väkisinkin itsearviointiin ja omien ajatusmallien haastamiseen. Haasteet sisälsivät myös muutakin, kuin syvää pohdintaa ja osassa se vietiinkin ihan käytäntöön asti: Osa on edelleen käytössä.

Gogginsin ajatusmaailmaan ja mentaliteettiin voi perehtyä youtuben kautta ja jos ne ei voimaannuta ja motivoi toimimaan, niin ei mikään. Kirja on kuitenkin täysin oma ulottuvuutensa, eikä se ole syyttä saanut hyvin lyhyessä ajassa valtavaa menestystä, vaikka Gogginsia ei kiinnosta tippaakaan. Hänelle merkityksellisintä oli saada kirja julkaistua, täysin omana julkaisunaan ilman mitään kaupallista kaunistelua. Koko kirja on kirjoitettu täysin Gogginsin suusta ja kirjoitusasu on sen mukainen. Tulen varmasti lukemaan kirjan uudelleen monta kertaa kokonaisuudessaan, koska tiedän sen herättävän aina jotain uutta itsessäni.