Apinajohtajan käsikirja – Esimiestaitoja simpanssien tapaan (2013)
Tommy Lundberg ja Ola Berggren

Essee Essi Tuupainen 14.3.2018

Apinajohtajan käsikirja on saanut innostuksensa ruotsalaisen Furuvikin eläintarhan simpanssilaumasta, jonka toimintaa kirjoittajat ovat seuranneet ja verranneet sitten ihmisten toimintaan. Kirja on opas, joka on kehitetty erityisesti esimiesroolissa olevan ihmisen näkökulmasta ajatellen, avuksi kehittymään johtajana ja toimimaan paremmin työelämässä. Ydin kirjassa on se, mitä voimmekaan simpanssien käyttäytymisestä oppia työyhteisönä.

Kirjassa nostetaan esille monia tärkeitä teemoja ja jokaista lähestytään samalta kannalta, eli kuinka simpanssien yhteisössä asia toimii. Oppi simpanssien toimintatavoista ei ole suoranaista, vaan asiat ovat hyvin vertauksellisia; esimerkiksi simpanssien toistensa turkkien nyppiminen ja ihmisten olalle taputtaminen voivat olla verrannollisia ja kummatkin vapauttavat oksitosiinia, joka auttaa toimimaan positiivisemmin ja paremmassa vuorovaikutuksessa. Pohdinnan aiheina ovat muun muassa empatian, optimistisuuden ja visioiden merkitykset työyhteisön onnistumisten kannalta.

Tunnejohtamisen taito, jota kirjassa käsitellään, on yksi keskeisimpiä johtamisen taitoja, sillä tunteet ovat tarttuvia. Johtajana on tärkeää pystyä ymmärtämään erilaisia ajatusmaailmoja ja asettumaan toisen henkilön nahkoihin. Johtajan on tärkeää huomioida muita niin simpanssiyhteisössä, kuin työyhteisössäkin, sillä johtajuudessa on kyse luottamuksesta ja siitä, että muut kokevat johtajan ansaitsevan johtajuutensa. Toisten huomioiminen elämässä ylipäätäänkin on yksinkertaista; tukena olemista, kuulumisten kysymistä ja tsemppaamista, joita jokainen varmasti muistaessaan osaisi toteuttaa. Simpanssiyhteisön johtamisessa johtajan osallistuminen on tärkeässä roolissa, sillä se lisää luottamusta ja kunnioitusta, sekä palautetta on johtajana helpompi saada ollessa läsnä. Miksi johtajan ei olisi siis tärkeää työyhteisössäkin osallistua työntekijöiden lailla?

Simpanssiyhteisöä koossapitävä voima on sosiaalinen yhdessäolo (simpansseilla ”grooming”) työn ulkopuolella, sillä se lisää ryhmän yhteenkuuluvuuden tunnetta ja johtajan on helpompi tuntea ja ymmärtää yhteisöä. Monesti sanotaan, ettei johtajan ja alaisen kannata ystävystyä, mutta mikä muukaan lisäisi paremmin luottamusta, kuin ihmisen tunteminen. Tämän neuvon näkisin meidänkin omassa osuuskunnassamme hyödyksi, sillä olemme useamman kerran miettineet keinoja keskinäisen luottamuksen lisäämiseksi.

Kirjassa esitetyt johtajan ominaisuudet ovat kaikki tärkeitä, mutta erityisesti mieleeni jäi kappale, jossa käsiteltiin visionäärisen johtajan piirteitä. Visionäärinen johtaja on optimistinen, rehellinen, kunnianhimoinen ja sinnikäs, utelias ja oppimishaluinen, sekä kunnioittava ja empaattinen. Erityisesti itseeni kolahti kutakuinkin näin menevä kohta, jonka aion omaksi elämänohjeekseni ottaa; omia aivojaan voi huijata, negatiiviset asiat vaikuttavat aivoissamme halusit tai et, joten keskity myönteisiin asioihin. Myönteisiin asioihin keskittyminen kehittää johtajan aivoja ja muodostaa aivoissa uusia entistä myönteisempiä ajatusmalleja. Kokonaisuudessaan kirja kasaa johtajan tärkeimmäksi ominaisuudeksi sosiaaliset taidot, älykkyydellä tai ammattitaitoisimmalla otteella ei loppupeleissä ole mitään väliä, jos sinusta ei pidetä ihmisenä.

Kirja vertailee paljon niin sanottua vanhanaikaista ja nykyaikaista johtamistapaa ja tuo esille mitä etua uudessa on verrattuna vanhaan, juurikin simpanssiyhteisön toiminnalla. Vanhasta auktoriteettijohtamisesta tulisi siirtyä työntekijälähtöisempään johtamiseen, jossa johtaja on mukanaoleva, motivoiva ja työntekijöitä kehittävä henkilö. Esimiehen ja johtajan ero menee kirjan mukaan juuri siinä, että esimieheksi voidaan päästä pelkällä ammattitaidolla, mutta oikeaksi johtajaksi päästään saavuttamalla luottamus ja olemalla läsnä. Mielestäni nämä väitteet ovat aivan totta, sillä omastakin kokemuksesta esimies ansaitsee työelämässään kunnioituksen olemalla hyvä tyyppi, eikä korkeimmalla älykkyysosamäärällä.

Apinajohtajan käsikirja käsittelee esimerkiksi IKEAn ja Goretex-valmistajan tapausesimerkein, kuinka positiivisia vaikutuksia työnantajan omintakeisella otteella ja vallan jakamisella saakaan aikaan yrityksessä. Myös Google on mainittu rohkeudesta tehdä asioita erilaisella tavalla, pienryhmissä ilman nokkimisjärjestystä. Onnistuneiden ideoiden syntymiseen pienempiin ryhmiin jakautuminen on toimivaksi todistettu vaihtoehto. Yritysten riskienottokyky uusissa ideoissa on liiketoiminnan kehityksen tärkein tukipilari. Omaan akatemiaopiskeluun ja osuuskuntaan liittyen voin kyllä allekirjoittaa väitteen pienryhmätyöskentelyyn liittyen, asioita on helpompaa innovoida pienemmässä porukassa.

Mielestäni teos on helppoa ja rentoa luettavaa, näkökulma verrata ihmisten toimintaa kaukaisiin sukulaisiimme on mielenkiintoinen; samalla tuore, mutta samalla erittäin vanha, koska simpanssien peruskäyttäytyminen on vuosituhannet säilynyt samanlaisena. Uskon, että kirjan neuvot esimiestyöhön ovat hyödynnettävissä myös elämän kaikilla muillakin osa-alueilla. Monet asiat kirjassa lukiessa tuntui erittäin itsestään selviltä ja aiheuttivat jopa hieman hölmön olon, että miksi emme sitten toimi oikeasti näin. Kirjasta sai hyvin ajateltavaa, mitä toivottavasti pääsee tulevaisuudessa hyödyntämään.

Vastaa