1. Älä jännitä!
  2. 20.11.19
  3. Esseen kirjoittaja: Tuukka Pennanen
  4. Kirjapisteet: 4
  5. Kirjat:

Esiinny eduksesi – Bill McGowan & Alisa Bowman

Paremmaksi puhujaksi – Ragnhild Nilsen

Karisma, 30 keinoa parantaa henkilökohtaista vaikuttavuutta – Toni Hinkka

  1. Kategoria (YPK): oppiminen/tiimiyrittäjälle ja tiimiyrittäjyys

 

Esiintyminen on niin jännittävää, että sydän hakkaa, kädet tärisevät, naama punottaa ja pissat meinaa tulla housuun juuri ennen h-hetkeä. Esiintymisen jännittäminen on luonnollista, eikä ollenkaan huono asia niin kauan kun se enneminkin parantaa kuin heikentää suoritusta. Välillä jännitys voi kuitenkin olla niin suurta, että se ottaa ihmisestä vallan ja asiat eivät enää mene suunnitellusti. Onneksemme tämän tilanteen ehkäisemiseksi on lukuisia yksinkertaisia keinoja. Joissain tilanteissa on hyvä pureutua omaan mieleen ja muistoihin, jos sieltä löytää itseään rajoittavia tekijöitä, jotka laukaisevat jännityksen. Kun jännityksen laukaisevan tekijän on löytänyt, on siihen helpompi vaikuttaa. Usein jännityksen taustalla voi olla vuosia sitten tapahtunut traumaattinen esiintymiskokemus tai heikko itseluottamus, en kuitenkaan perehdy tämän kummemmin mielen syövereihin vaan keinoihin, joita kuka tahansa voi käyttää esiintymisjännittämisen lieventämiseen ja paremman esityksen luomiseen.

Tuskin on olemassa parhaimmaksi tavaksi luokiteltua metodia jännityksen vähentämiseksi, mutta yksi varmimmista keinoista on harjoitella esitystä riittävästi. Kun tiedät mistä puhut ja mitä teet, laskee jännitys valtavasti. Parhaatkin puhujat harjoittelevat esityksiään, vaikka ne vaikuttaisivatkin kovin spontaaneilta. Esiinnyt niin kuin harjoittelet, joten jos koet yhtään epävarmuutta niin harjoittele lisää!

Esityspaikalle kannattaa saapua hyvissä ajoin, jotta paikkaan ehtii rauhassa tutustua. Kun yleisöä alkaa pikkuhiljaa saapumaan, voi heihin käydä tutustumassa lyhyesti, joka sitoo heitä kuuntelemaan esitystä tarkkaavaisemmin ja luo puhujalle turvallisemman olon, kun tuntee yleisöstä edes muutaman ihmisen. Mikäli mahdollista, voi myös kätellä ja tervehtiä kaikki yleisöön saapuvat, tämä rentouttaa tunnelmaa ja luo kuulijalle yksilöllisen kohtaamisen puhujan kanssa jo ennen esitystä. Tietenkään tämä ei ole aina mahdollista, kun yleisöjä on monen kokoisia.

Usein yleisön edessä seisominen tuntuu epämukavalta, mutta esityspaikalla voi olla mahdollista puhua myös yleisön vieressä esiintymissalin reunalla. Tässä tilanteessa voit luoda itsellesi mukavuusalueen, jolle voit ajoittain siirtyä puhumaan ja kiinnittää yleisön huomion vaikkapa valkokankaalle heijastamaasi upeaan valokuvaan. Mukavuusalue voi olla juuri se esiintymissalin reuna, jolloin pääset hetkeksi pois yleisön edestä. Tämäkin kannattaa toteuttaa sellaisella balanssilla, ettei kuitenkaan demonisoi turhaan yleisön edessä olemista. Aikaisemmin ajattelin, että minä joudun olla yksin satojen ihmisten edessä, mutta olen muuttanut ajatteluani niin, että sadat ihmiset yleisössä joutuvatkin olla minun edessäni. Kuka tahansa pystyy muuttamaan ajatteluaan näin jos minäkin pystyn!

Ennen esitystä voi kokeilla erilaisia tapoja saadakseen oikean tunnetilan esitystä varten. Keinoja on monia ja itselle sopiva löytyy vain kokeilemalla. Esimerkiksi näitä kannattaa kokeilla: hiljentyminen ja rauhoittuminen, sykkeen nostattaminen pienellä spurtilla (parhaan esitykseni olen tehnyt kun ennen esitystä juoksin 200m spurtin pakkasessa t-paita päällä ja heitin koripalloa koriin muutaman kerran), voimaannuttavan tunnetilan muisteleminen ja siihen pyrkiminen.

Itsevarman olon voi saada esimerkiksi seuraavalla harjoitteella: muistele jotakin tilannetta, jossa olit itsevarma, kuvittele tämä tilanne esineeksi nyrkkisi sisälle, pohdi miltä tunne tuntuu, minkä muotoinen se on, miltä se kuulostaa ja tuoksuu. Purista tunnetila nyrkkisi sisään ja toista ääneen tai mielessäsi tunnetilaa kuvaavaa komentoa (minä käytän komentoa CAMA!). Toista komentoa niin kauan, että komento käynnistää kuin automaationa itsevarman tunnetilan. Harjoite kuulostaa erikoiselta, mutta on kokeilemisen arvoinen, sitä kutsutaan ankkuroinniksi ja käytän sitä säännöllisesti itsevarman tunnetilan löytämiseksi.

Esityksen aloittaminen on varmasti jännittävin osio esiintymisessä, siksi puheen tai presentaation kahdesta kolmeen ensimmäistä minuuttia kannattaa opetella täysin ulkoa. Näin tehtäessä esitys alkaa itsevarmasti ja itsevarmuus pysyy paremmin koko esityksen ajan. Epävarma alku ja empiminen ei lupaa hyvää muullekaan esitykselle, vaikka toki siitäkin pystyy nousemaan huippusuoritukseen.

Tässä muutama esityksen aloitustapa, jotka voi jättää huoletta tekemättä:

Esityslista-aloitus – Kerro mitä aiot kertoa, kerro se, kerro mitä kerroit. Tämä ei ole kovin innostava tai kiinnostava aloitus, vaikka varmasti yleisimmin käytetty aloitustapa.

Kellon tarkkaileminen – Mikäli haluat tappaa yleisön kiinnostuksen heti kättelyssä, voit aloittaa esimerkiksi näin ”Seuraavat kaksi ja puoli tuntia kerron teille…”.

Turha kiitollisuus – Jos kiitoksia on pakko jakaa, tee se nopeasti ja jatka sitten varsinaisella aloituslauseella, mutta esityksen ensimmäisiä minuutteja ei kannata käyttää pitkään listaan kiitollisuuden osoituksia.

Piilotettu kärki – Miksi johdatella pikku hiljaa asiaan jos äkillisien yllätyksen järjestäminen toimii paremmin? Melkein mistä tahansa esityksestä voisi saada paremman poistamalla kaksi ensimmäistä kappaletta. Kokeile siis asian töksäyttämistä suoraan ilman alun johdattelua ja jaarittelua.

Ihmiset näyttävät hyvin erilaisilta kuunnellessaan toisen ihmisen puhetta, toiset vaikuttavat empaattisilta ja vastaanottavaisilta, toiset taas nyrpeiltä ja vihaisilta. Ilmeestä päätellen ei kuitenkaan voi tietää mitä kuulija ajattelee. Ilmeen perusteella kuitenkin tehdään johtopäätöksiä, siitä kiinnostaako kuulijaa vai ei. Nyrpeältä näyttänyt kuulija saattaa esityksen jälkeen tulla kiittämään ja kehumaan, vaikka näytti koko esityksen ajan siltä kuin mieluummin kuolisi kuin kuuntelisi. Nämä nyrpeät ilmeet ovatkin saattaneet pilata esiintymisvarmuutesi tarkoituksetta, siksi heihin ei kannata keskittyä ollenkaan esityksesi aikana. Päinvastoin kannattaa etsiä yleisöstä ne empaattiselta ja vastaanottavaiselta vaikuttavat kuulijat, joille kohdistaa esityksesi. Kätevä tapa tähän on jakaa katsomo neljään osaan, etsiä jokaisesta osasta empaattisen näköinen kuulija ja kohdistaa esitys heille.

Moni identifioi itsensä kovaksi jännittäjäksi, mutta tätä kannattaa välttää. Jännitys vähenee kun kykenee erottamaan toisistaan sen kuka todella olet ja sen mitä tunnet. Lausahdus ”olen kova jännittäjä” kannattaakin vaihtaa lausahdukseen ”minussa on jännitystä”. Jännittäessä sydän saattaa jyskyttää kovastikin, mutta yleisö ei sitä tiedä. Jyskeen ei tarvitse antaa haitata, vaan päinvastoin sen voi kääntää voimavaraksi. Tunne olevasi elossa, heittäydy tilanteeseen ja anna sydämen jyskeen tartuttaa voimaa kuulijoihin!

Nauraminen helpottaa miltei aina vaikeita ja jännittäviä tilanteita. Kun osaat nauraa itsellesi, etkä ota itseäsi turhan vakavasti, on muille esiintyminen rennompaa. Voit vaikka muistella tilanteita, joista olet ollut huolissasi etukäteen, mutta ne ovatkin menneet yliodotusten ja stressaaminen on ollut turhaa. Myönteinen ajattelu ajaa tutkitusti parempiin tuloksiin ja ennen esityksiä kannattaakin ajatella, mikä on parasta mitä voisi tapahtua?

 

Tässä vielä muutama yleisesti puhuttu ohje, jotka voi suosiolla jättää tekemättä:

Kuvittele yleisö alusvaatteisilleen – Tämä ohje on lähinnä häiritsevä ja vie keskittymisesi tärkeästä viestistäsi aivan muualle. Tämän pervoilun sijaan kannattaa kokeilla syvähengitystä, jossa tunnet vatsasi nousevan nenän kautta sisään hengittäessä. Näin et kuluta kaikkea happeasi pinnalliseen hengitykseen, vaan saat vakaan ja itsevarman äänen huikeaa esitystäsi varten.

Kanavoi sisäinen blondisi – Sen sijaan, että esittäisit jotain, mitä et ole, puhu täydestä sydämestäsi ja päästä lapsenomainen innostus esiin jos sellaista löytyy.

Kuvittele puhuvasi kolmasluokkalaisille – Jos kuvittelet puhuvasi kolmasluokkalaisille, kuulostatkin siltä. Jos esityksen sisältöä yksinkertaistaa liikaa, voi kuulijasta tuntua siltä, kun häntä pidetään aivan hölmönä. Jos todellakin on tarvetta sille, että kuvittelee puhuvansa joillekin muille kuin oikeasti yleisössä istuville, voi kuvitella puhuvansa ensimmäisen vuoden opiskelijoille, jotka ovat fiksuja mutta ei kovinkaan kokeneita.

Voita aikaa fraasilla ”Erinomainen kysymys!” – Mikäli haluat käyttää kaikkein läpinäkyvintä viivyttämistekniikkaa niin käytä tätä. Jos haluat sanoa mitä oikeasti tarkoitat niin sano, että ”Tarvitsen hetken aikaa pohtiakseni vastaustani.”

Älä koskaan vastaa kysymykseen – Kysymysten välttely paljastaa helposti välttelemisen ilmapiirin ja pilaa luottamuksen puhujan ja kuulijoiden välillä. Vastaa mieluummin avoimesti ja suoraan. Jos et tiedä vastausta niin et tiedä.

 

Oli esityksesi aihe mikä tahansa, mutta kun puhut aidolla intohimolla ja täydellä sydämellä, tulet takuulla onnistumaan! Herkästi tulee ajateltua miltä itse näyttää yleisön edessä, mutta sitäkään ei kannata turhaa miettiä, yleisö on loppujen lopuksi tärkein ja se että sinulla on heille annettavaa!