ADHD-aikuisen selviytymisopas 2.0

  1. Esseen nimi: ADHD-aikuisen selviytymisopas 2.0
  2. Kirjoituspäivämäärä: 28.8.2019
  3. Esseen kirjoittaja: Marika Saikkonen
  4. Kirjapistemäärä: 3 + 1
  5. Kirjat: 1. ADHD-aikuisen selviytymisopas 2.0, 2. Aikuisen arki toimimaan
  6. Kirjojen kirjoittajat: 1. Anita Salakari, 2. Sami Leppämäki, Maarit Virta, Anita Salakari, Kaisa Humaljoki
  7. Kategoria (YPK) ja opintojakso: Oppiminen / Yksilö, 1.4 Tiimioppijalle (YPK) ja opintojaksot 7003 Tiimioppijan matkaeväät, 7002 Tiimiyrittäjyys

 

ADHD-aikuisen selviytymisopas 2.0 on tarkoitettu ADHD-oireisille aikuisille, heidän läheisilleen ja heidän kanssaan työskenteleville henkilöille esimerkiksi terapeuteille. Kirjassa on kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa kappaleissa 1-10 käsitellään mm. mitä ADHD on, mistä se johtuu, mitä vaikutuksia sillä on sekä miten se diagnosoidaan ja hoidetaan. Toisessa osassa kappaleissa 11-27 annetaan laajasti ohjeita ja vinkkejä ADHD:n kanssa pärjäämiseen. Tämän kirjan tukena käytin ADHD-liiton opasta ”Aikuisen arki toimimaan”.

 

ADHD-aikuisen selviytymisoppaassa on laajasti käsitelty ADHD:n niin negatiivinen kuin positiivinenkin vaikutus aikuisen henkilön arjessa: opinnoissa, työn teossa, kotitöissä, parisuhteessa, seksuaalisuudessa, itsetunnossa ja suhteissa vanhempiin, lapsiin ja muihin läheisiin. Läpi käydään myös omakuvan rakentumista ja ADHD:n vaikutusta elämänkokemuksiin ja vastaavasti kokemusten vaikutusta ADHD:n ilmentymiseen. Kirjassa on kriteerilistoja, testi sekä kaavio ADHD:n osa-alueiden hahmottamiseen. Läpi kirjan mukana kulkee myös kaksi ADHD-oireista ”esimerkkihenkilöä”, Laura ja Mikko, joiden tarina antaa konkreettisia esimerkkejä ADHD-oireisen elämästä. Jokaisen kappaleen lopussa on laatikko ”avainasiat”, eli yhteenveto kappaleen keskeisimmistä seikoista. Kirjan alussa selitetään muutamia keskeisiä käsitteitä. Kirja on kokonaisuudessaan todella kattava, mutta kuitenkin yllättävän helppolukuinen ja asiat on selitetty selkeästi ja yksinkertaisesti.

 

ADHD pähkinänkuoressa

Ajattelin tiivistää pariin kappaleeseen kirjasta oppimani tiedon ADHDsta. Olen huomannut, että kirjoittamalla jonkin asian ylös omin sanoin, se jää paremmin mieleeni.

 

ADHD on kehityksellinen, neurobiologinen ja neuropsykiatrinen häiriö, johon geeneillä on suuri merkitys. ADHD siis johtuu aivojen toimintahäiriöstä, ADHD-oireisen henkilön aivot toimivat eri tavalla kuin oireettoman ja myös välittäjäainetoiminta on häiriintynyt. ADHD myös on olemassa jo syntymästä alkaen, eikä se voi ”puhjeta” myöhemmin. Aikuistumisen myötä henkilön vastuu omasta itsestään kasvaa ja näin ollen ongelmat saattavat käydä haastavammaksi, siksi ADHD saatetaan diagnosoida vasta aikuisuudessa ongelmien tullessa selkeämmin esille. Elämänkokemuksilla on suuri vaikutus siihen, kuinka haitalliseksi sairaus muodostuu. ADHD:n toteamisen kriteereissä vaaditaan, että oireisiin ei ole muuta järkevää selitystä, oireet ovat alkaneet jo lapsuudessa ja ne aiheuttavat merkittävää haittaa elämässä. ADHD:n diagnosoi erikoislääkäri, usein psykiatri, ja se vaatii laajoja tutkimuksia.

 

ADHD:ta voi hoitaa lääkityksellä ja erilaisilla terapiamuodoilla, mutta ne eivät voi parantaa ADHD:ta, vain lievittää oireita ja auttaa elämään niiden kanssa. ADHD:seen kuuluu tarkkaavuuden, toiminnanohjauksen, tunne-elämän, sosiaalisen kanssakäymisen ja muistin vaikeuksia. ADHD tuo mukanaan myös vahvuuksia, esimerkiksi luovuutta, kykyä elää hetkessä ja nähdä asioita eri tavalla, sekä taitoa innostua asioista. Kuitenkin jokaisella, niin ADHD-oireisilla kuin muillakin, on henkilökohtaiset heikkoudet ja vahvuudet. ADHD:n kanssa on usein myös joitakin liitännäisoireita, kuten oppimisvaikeuksia, psykiatrisia häiriöitä, kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä ja univaikeuksia, sekä suurempi onnettomuusalttius ja mahdollisuus päihderiippuvuuksiin kuin normaalisti. Elämää vaikeuttaa usein myös opitut haitalliset ajattelu- ja toimintatavat, sekä läheisten puutteellinen tieto sairaudesta. ADHD-oireisilla on vaikeuksiensa vuoksi suurempi mahdollisuus työelämästä tippumiselle ja opintojen keskeytymiselle, mutta ADHD ei kuitenkaan tarkoita, etteikö henkilö voisi menestyä.

 

Mitä opin ja mitä voin viedä käytäntöön?

Tämän kirjan lukeminen oli raskas ja pitkä, hyvin henkilökohtainen, prosessi. Kokeilin joitain kirjan toisessa osassa esiteltyjä tekniikoita heti käytännössä ja osaan ajattelin palata, kun ne ovat ajankohtaisia. Kävin kirjan parissa läpi koko kouluhistoriani, lapsuuteni, ihmissuhteet ja paljon muuta elämäni varrelta. Oivalsin, etten olekaan välttämättä niin ”tyhmä” kuin välillä on koulunpenkillä tuntunut, oppiminen ja oppimistavat vain ovat minulla erilaiset kuin monilla muilla. Myös ADHD:n kokonaisvaltainen vaikutus kaikilla elämän osa-alueilla tuli aika yllätyksenä, en ole aiemmin lukenut ADHD:sta kuin ihan pintaraapaisun.

 

Koin paljon muitakin oivalluksia, en kuitenkaan halua niitä kaikkia julkisesti jakaa. Jätän asiat jaettavaksi vain lähipiirini ja oman tiimini kesken, ja uskonkin, että kirjasta saan paljon eväitä omaan tiimissä toimimiseeni ja osaan myös paremmin avata muille tiimiläisille omia toimintatapojani, ja näin lisätä avoimuutta ja ymmärrystä tiimimme sisällä. Henkilökohtaisuuden vuoksi esseenkin kirjoittaminen tuntuu jäävän aika pintapuoliseksi.

 

Suosittelen kirjaa ihan jokaiselle, joka on itse ADHD-oireinen tai jonka lähipiiristä tällainen henkilö löytyy. Kirja antoi ainakin minulle niin paljon, että se myös omalta osaltaan lisäsi yleistä lukuintoani.ADHD