Tiimivalmennusta sielulla ja sydämellä.

Kirjoittaja Harri Mielonen

Noin kuusi vuotta sitten ammatillinen identiteettini muuttui.  Istuin Jyväskylässä lounaalla ja takana oli tutustuminen sekä Tampereen Proakatemiaan että Jyväskylän Tiimiakatemiaan. Kyseinen lounas on jäänyt minulle mieleen erittäin tarkasti siksi, koska tuolloin päätin asian, joka vaikuttaisi ammatilliseen loppuelämääni. Tajusin, kuinka minun tulee opettajana, pedagogina ja ohjaajana toimia. Tajusin, että minun on muututtava ja päätin muuttua opettajasta valmentajaksi.

Tätä hetkeä ennen olin toki läpikäynyt monet antoisat keskustelut niin valmentajien kuin opiskelijoidenkin kanssa. Oli puhuttu heidän erilaisesta tavastaan oppia ja opettaa. Olin reflektoinut asioita tutustumisreissulla mukana olleen kollegan kanssa. Learning by doing, sanottiin Tiimiakatemialla. Proakatemialla esiteltiin dialogitreenit. Tiimipedagogiikasta, tiimioppimisesta puhuttiin siellä täällä.  Motorola, kaksnelonen sekä Pecha Kutcha jäivät mieleeni ja synnytyksistä jaetut kokemukset pyörivät ajatuksissani. Tuossa vaiheessa termit eivät oikein auenneet eikä niiden sisältö selvinnyt, mutta into, jolla niistä kerrottiin jäi vahvasti mieleeni. Palo, joka opiskelijoiden ja valmentajien silmissä oli, onnistui vakuuttamaan minut.

Nämä hienot keskustelutuokiot olivat horjuttaneet vahvasti omaa sen hetkistä pedagogista näkemystäni ja ohjauksellisia käsityksiäni. Kävin sisästä kamppailua, jossa vastakkain olivat perinteinen opettajan rooli tiedon jakajana ja valmentajan rooli oppimaan sytyttäjänä. Toki olin työssäni median lehtorina jo aiemmin venyttänyt perinteistä opettajuutta, mutta tuon lounaan aikana kamppailu päättyi. Se päättyi, koska luulin ymmärtäneeni tiimioppimisen paradigman. Luulin, koska näin jälkikäteen ajateltuna en minä siinä mitään tiimioppisen paradigmaa ymmärtänyt, minulle vain välähti tuona lounashetkenä se mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Se luulo, jota tiedoksi luulin, riitti minulle siinä hetkessä.

Tästä käännekohdasta on kulunut aikaa tosiaan noin kuusi vuotta, vettä on virrannut Pielisjoessa melko monta kuutiota ja olen kouluttautunut sertifoiduksi tiimivalmentajaksi. Karelia ammattikorkeakouluun on perustettu, Y-akatemia, Yrittäjyyden monialainen tiimioppimisympäristö. Tällä hetkellä työskentelen Y-akatemialla valmentajana kolmen mahtavan kollegan, Annen, Kirsin ja Danielin kanssa.  Erilaisia oppimistiimejä olen nyt valmentanut yli kaksi vuotta ja tällä hetkellä minulla on kolme valmennettavaa oppimistiimiä; Osuuskunnat Miete Creations ja Tekimö, sekä kohta oman osuuskuntansa perustava tammikuussa 2020 aloittanut tiimi, jota yhdessä kollegani Annen kanssa luotsaan. Nyt ymmärrän, että olin tuolloin kuusi vuotta sitten tajunnut erittäin merkittävän asian. Olin tajunnut, että on äärimmäisen tärkeää rakentaa sellainen oppimisympäristö, jossa opiskelijalle mahdollistetaan vapaus oppia sellaisia asioita, jotka häntä itseään kiinnostavat ja motivoivat. Oppia tiimissä asioita sellaisella tavalla, mikä hänelle itselleen on ominaista.

Tahdon ajatella, että oppiminen Y-akatemialla on löytämistä ja opiskelijat ovat löytöretkeilijöitä oppimisen merellä. Valmentajina ohjaamme ja rohkaisemme opiskelijoita löytämään jotain, mitä ei ole vielä olemassa. Kun löytää, oppii. Katsomme eteenpäin, rakennamme sillan tulevaisuuden maailmaan ja pidämme opiskelijoita kädestä kiinni, kun he ottavat askeleen sinne, jossa ei ole vielä näkyvää askelmaa. Haluamme opiskelijoiden tavoittelevan jotain uutta, jotain suurempaa ja tuemme opiskelijoita matkalla parhaaksi versioksi itsestään. Yritämme kaivaa yksilön maksimaalisen potentiaalin esiin. Autamme tiimiä löytämään tiimin voiman, turvan ja rakentamaan luottamuksen ilmapiirin. Valmentajana olemme aina mukana sielullamme ja sydämellämme oman tiimimme matkassa.

Valmentaja on ohjaaja, neuvoja, tukija, kanssa kulkija, tuki ja turva. Välillä valmentaja on  se, joka sanoo ikävänkin asian ääneen. Valmentaja ei ole äiti eikä isä, eikä anna suoria vastauksia. Ei, vaikka opiskelija kuinka sitä vastausta pyytäisi. Haastamme opiskelijan itse etsimään vastauksia, pyrimme sytyttämään oppimisen ilon roihuavaksi valkeaksi. Riemuitsemme mukana kun jotain uutta löytyy ja tuemme kun tuntuu siltä, että mitään ei löydy. Välillä mennään etanan raivolla eteenpäin, välillä lähdetään kuin hauki rannasta. Joskus tie vie reilusti metsään. Sillonkin istutaan alas, analysoidaan prosessi, pyyhitään pölyt ja lähdetään viisaampana uusiin haasteisiin. Ei välitetä epäonnistumisista vaan tiedostetaan, että uuden löytäminen ei onnistu ilman kompastumisia.

2020-luku tuo mukanaan monenmoista uutta, halusimme tai emme. Megatrendeistä voisi mainita teknologian sulautumisen kaikkeen  ja väestön ikääntymisen ja monimuotoistumisen. Aikaansa seuraavat tietävät, että automatiikka, robotiikka ja keinoäly ovat jo nyt läsnä monissa asioissa. Muiden megatrendien kanssa tämä kehitys asettaa koulutuskentän uudenlaisten haasteiden eteen. Valmentajana tietenkin tahdon, että Karelia ammattikorkeakoulun Y-akatemiasta valmistuvilla opiskelijoilla on erinomaiset valmiudet uudenlaiseen työelämään. Nämä valmiudet eivät enää ole pelkästään perinteisiä  substanssitaitoja ja -valmiuksia, vaan kyseessä on työelämän metataidot. Muun muassa tunneäly, sosiaalinen älykkyys, luova ongelmanratkaisu ja yhteistyötaidot erottavat tulevaisuudessa ihmisen koneista. Y-akatemialla tahdomme puhua ihmisenä olemisen taidoista, sydämen sivistyksestä. Nämä ovat juuri niitä taitoja, joita me valmentajina pyrimme opiskelijoissa kehittämään ja oppimisympäristömme tiimipedagogisine työkaluineen antaa siihen erinomaisen mahdollisuuden. Tahdomme valmentaa edelläkävijöitä tulevaisuuden Suomeen. Emme halua olla vain hyviä, haluamme olla parhaita. Meillä Y-akatemiassa mikään ei ole mahdotonta, kunnes toisin todistetaan.

Matkani valmentajaksi on toki vielä kesken ja luulen, että se matka kestää loppuelämän. Perillä tuskin olen koskaan, mutta matkalla on mukava olla. Tiedän ja huomaan kehittyväni valmentajana joka päivä, kohtaaminen kohtaamiselta. Perinteinen opettaja minussa puskee aina välillä pintaan mutta osaan nykyään aika hyvin vaimentaa sen kansankynttilän äänen. Tiimimestarikoulutuksessa opetetut työkalut ovat käytössä arjessa ja tuolloin tutustumismatkalla kohtaamani oudot termit ovat saaneet sisällön. Jos tahdotte tietää, mitä ne tarkoittavat, tulkaa käymään Y-akatemialla ja ottakaa selvää 🙂

Tätä tekstiä kirjoittaessa soi kuulokkeissa Sylosis-yhtyeen albumi Cycle of Suffering ja ikkunasta vilistävät Suomen kauniit maisemat. Matkalla, fyysisestikin tällä kertaa,

Tiimivalmentaja Harri

21.2.2020