5 viikkoa. 9 maata. 4 tiimiyrittäjää. 5 800 kilometriä. 373 432 askelta. Näistä luvuista koostui Y-akatemian historian ensimmäinen huippuleiri, jolta akatemian vanhin tiimi, osuuskunta Bision tai tuttavallisemmin biisonit, palasi muutama viikko sitten. Huippuleirillä tarkoitetaan nimensä mukaisesti opinnot huipentavaa matkaa, jonka jokainen tiimi suorittaa valitsemassaan kohteessa, valitsemallaan tyylillä. Se on niin sanottu viimeinen koetus, käytännön näyttö opintojen loppupuoliskolla, jossa haastetaan itseään ja tiimiään kansainvälisessä ympäristössä ja näytetään käytännössä, millaisia taitoja opintojen aikana on tarttunut matkaan. Leiri ei kuitenkaan ole pelkkää haastetta ja osaamisen näyttämistä, vaan se toimii myös palkintona opintojen päättymisestä. Opinnollinen osuus on kuuden opintopisteen laajuinen, joten tiimi voi halutessaan suorittaa työosion kahdessa viikossa ja rentoutua seuraavat kaksi viikkoa rantatuolissa piña coladaa siemaillen. Kuten muissakin akatemiaopinnoissa, myös huippuleirissä sisältö määrittyy sen mukaan, millaista osaamista ja tavoitteita tiimillä on.

Biisoneiden toiveena oli yhdistää tiimioppiminen jollain tapaa leirin sisältöön. Samoja tiimioppimismetodeja käytetään yli 20 oppilaitoksessa ympäri maailmaa ja Y-akatemian tavoitteena on toimia yhteistyössä näiden paikkojen kanssa ja laajentaa verkostoa entisestään. Tämän vuoksi olimme yhteydessä edellisenä keväänä meillä vierailleisiin tsekkiläisiin valmentajiin, jotka olivat pistämässä uutta akatemiaa pystyyn Prahaan. Koska meillä on omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla ensimmäinen tiimi uudessa akatemiassa, uskoimme että meidän kokemuksistamme ja tuestamme olisi hyötyä aloittavassa akatemiassa. Valmentajat toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi ja näin matkakohteeksi oli valittu Praha. Pelkkä akatemiayhteistyö ei kuitenkaan riittänyt, sillä leirin tarkoituksena on toteuttaa jonkinlaista liiketoimintaa matkan aikana. Meillä biisoneilla oli toiveena saada yhdistettyä leiriin suomalaisuuden tai suomalaisen kulttuurin esiintuomista ja halusimme, että sisältö olisi tempauksenomaista. Olimme varanneet matkaan viisi viikkoa, halusimme yhdistää matkaan vierailun useassa eri maassa ja kulkea maanteitse, joten matkaan lähteminen reilaamalla oli meille luonteva valinta. Kävimme läpi useita eri vaihtoehtoja ja jouduimme hylkäämään ne erilaisista syistä, kunnes eteemme osui aivan täydellinen vaihtoehto! Paikallinen matkailuyritys Finland Travel Company kuuli huippuleiristämme ja oli kiinnostunut lähtemään yhteistyöhön matkan ajaksi. Heidän tarjontansa painottuu luontoaktiviteetteihin, he haluavat korostaa palveluissaan paikallisten kohtaamista ja räätälöityjä palveluita ja nyt he halusivat saada näkyvyyttä Keski-Euroopassa. Yrittäjän sanojen mukaan lähdimme viemään heidän ilosanomaansa Eurooppaan.  Tavoitteenamme oli promota kyseistä yritystä, selvittää matkailijoiden mielikuvia Suomesta ja järjestää matkalla erilaisia tempauksia, jotka kiinnittäisivät huomion matkailuyrityksen logoon ja sen toimintaan. Lopullinen suunnitelma laitettiin kasaan nopealla aikataululla ja pian seisoimmekin Joensuun rautatieasemalla reililiput kourissa ja Finland Travel Companyn liivit päällä. Viisiviikkoinen seikkailu ympäri Eurooppaa oli alkamassa!

Matkamme alkoi Itä-Suomesta ja kuljimme reilun viikon aikana Ruotsin, Tanskan, Saksan, Hollannin ja Belgian kautta Tsekkeihin, jossa pysyimme paikallaan kolmen viikon ajan. Kotimatkan teimme Itävallan ja Slovenian kautta Puolaan ja lensimme Krakovasta Helsinkiin. Mitä kaikkea tähän viiteen viikkoon sitten mahtui? Kymmeniä, kymmeniä tunteja junassa, lukuisia nukkuvista tiimikavereista otettuja valokuvia, Prahan akatemian avajaiset, uusien opiskelijoiden tsemppaamista ja omien kokemusten jakamista, synnytyksen vetämistä paikallisille opiskelijoille (ei tietenkään fyysisen synnytyksen, vaan kyseessä on tiimioppimiseen liittyvä innovointimenetelmä, jota kutsutaan tällä toisinaan hämmennystä aiheuttavalla nimellä) ja tiimioppimiseen liittyvien työkalujen opastusta. Suomalaisuutta ja Finland Travel Companya toimme esille muun muassa harrastamalla eukonkantoa Hampurin rautatieasemalla, tanssimalla letkajenkkaa Prahan Kaarlen sillalla, juttelemalla tutuille ja tuntemattomille Suomen matkailumahdollisuuksista, pitämällä ständiä dokumenttielokuvafestivaaleilla ja näyttämällä siellä vr-materiaalia Suomen luonnosta. Tuotimme sisältöä instagramiin tilillemme wegotnature, jossa kerroimme matkastamme, tekemistämme tempauksista ja Suomesta matkakohteena. Vapaa-ajalla kävimme muun muassa pelaamassa lasersotaa prahalaisten kanssa, osallistuimme kauhuteemaiseen vr-peliin, vierailimme illuusiomusiossa ja Auschwitzissa ja nautimme jokaisen maan omasta ruoka- ja juomatarjonnasta. Viiden viikon aikana tuntuu tapahtuneen niin paljon, että yhden blogitekstin sijasta siitä voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan!

Huippuleiri oli kaiken kaikkiaan mainio tapa päättää akatemiaopiskelut. Siinä yhdistyi työ ja huvi, sen aikana pääsi tosiaan testaamaan sitä osaamista, mitä on kerryttänyt opintojen aikana ja ennen kaikkea pääsi testaamaan tiimin toimintaa. Meidän nelihenkinen porukka oli yhdessä lähes 24/7 koko viiden viikon ajan, minkä voisi olettaa aiheuttavan kärhämää jäsenten välille, mutta meidän matka sujui oikein sopuisasti! Tulevaisuuden huippuleiriläisiä neuvoisin huolehtimaan, että passin ja hammasharjan lisäksi mukaan lähtee avoimuutta, uteliaisuutta, uskallusta, kykyä nauraa itselle ja runsaasti me-henkeä. Niillä pärjää jo pitkälle.