Vaaralliset ideat

Eetu Kuittinen 8.5.2019

Luovuus on kyky käyttää taitoa ja mielikuvitusta tuottamaan jotakin uutta. Suurin piirtein näillä sanoilla Oxfordin englannin kielinen sanakirja määrittelee luovuuden.

Luovuus on siistiä. On siistiä kehitellä tiimin kanssa uusia ideoita tai tapoja tehdä jokin asia paremmin. Kun onnistuu luomaan jotain, siitä saa heti hyvän fiiliksen. Vaaralliset ideat -kirja antaa luovuudesta aivan toisenlaisen käsityksen. Aito luovuus on inhottavaa, ärsyttävää, rajoja rikkovaa ja ehkä ällöttävääkin. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta tälle näkökulmalle on selitys.

Ihmisen aivot ovat laiskat. Vaikka aivoilla on valtava kyky kehittyä, ne kehittyvät vain silloin kun on pakko. Aivoilla on luontainen halu ottaa vaikutteita entuudestaan tutuista ja mukavista malleista. Kuten biologisilla organismeilla aina, myös aivoilla on sääntö: säästä energiaa. Ponnistelu uuden keksimiseksi vaatii energiaa ja siitä aivot eivät tykkää. Tätä varten aivoilla on käytössään kikka. Aivot huumaavat meidät. Huumeen nimi on dopamiini ja ihmisen elimistö tuottaa sitä itse. Kun aivot kohtaavat sopivan vaikeita tehtäviä, siis sellaisia, jotka saa ratkaistua tarpeeksi vähällä ponnistelulla, saamme aivoilta palkinnoksi dopamiinia. Tulee hyvä olo ja tuntuu että olemme saavuttaneet jotain hienoa. Sama tapahtuu luovuuden kanssa. Aivot huijaavat meidät luulemaan, että olemme menneet ”laatikon ulkopuolelle”. Jos pakotamme aivot töihin, ne eivät tykkää siitä. Silloin ne erittävät dopamiinin sijaan stressihormoneja. Kuvittele olevasi matematiikan kokeessa, jossa joudut miettimään pääsi puhki vaikean tehtävän kanssa. Kuvittele se fyysinen tunne, joka siinä tilanteessa tulee. Se tunne kertoo, että aivosi ovat nyt oikeasti töissä. Montako kertaa olet saanut tämän tunteen kehitellessäsi luovaa projektia? Vasta tällä epämukavuuden alueella tapahtuu oikeaa luovuutta.

Miten tämmöiseen luovuuden tilaan pääsee? Yksi tapa haastaa omaa ajattelua on kyseenalaistaminen. Mutta sen lisäksi luovuus tarvitsee tosiasioiden hyväksyntää, tai mistään ei varmasti tule mitään. Osaanko suurentaa tavallisen ajatteluni rajoja tämän kirjan neuvoilla jää nähtäväksi, mutta ainakin pyrin haastamaan itseäni sen suhteen. Luovuuden, ajattelun rajoittuneisuuden ja aivojen toiminnan välinen yhteys on mielenkiintoinen aihe. Tekisi ihan mieli lukea seuraavaksi kirja aivotutkimuksesta. Miten monet asiat oikeasti rajoittavatkaan ihmisen ajatuksia.

Teos: Vaaralliset ideat

Kirjailija: Alf Rehn

Julkaisuvuosi: 2011

Sivumäärä: 167