1. Kirjapistemäärä: 2
  2. Teos: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan
  3. Kirjan kirjoittajat: Mark Manson
  4. Kategoria/opintojakso: 1. Oppiminen / Innovointiprojekti

 

Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan? Siinäpä vasta kysymys.

Mark Mansonin loistokas ja ilmeisesti myös kovin suosittu teos herätti minussa monenlaisia tuntemuksia. Miksi elämästä pitää tehdä vaikeampaa, kuin se oikeastaan on? Omasta puolesta voisin ainakin todeta, että keskityn liian usein tekemään jotakin jolla ei loppujen lopuksi ole juuri mitään merkitystä, sillä se ei kuitenkaan riitä.

Ihminen on taipuvainen haluamaan kokoajan yhä enemmän ja suurempaa. Täytyy saada iso omakotitalo, kultainen noutaja ja täydellinen puoliso. Keskipalkkainen työkään ei riitä kaikille, vaan pyritään toimitusjohtajan tai vastaavan asemaan ja lopulta työtä ei teekään enää intohimolla kun tajuaa, ettei nahkatuolissa istuminen ehkä ollutkaan niin mukavaa kuin osasi päässään maalata.

Joissakin kohdin kirjaa lukiessani minulle tuli tunne, että olen omaksunut jo osan tätä Mansonin esittämää perusajatusta. Toki uudemman ja hienomman kamerakaluston saaminen on tulevassa ammatissani oletettavasti edellytys paremmalle työnsaannille ja täten sorrunkin piittaamaan vähän liikaakin.

Täytyisi ehkä parantaa siinä, että oppisi elämään enemmän hetkessä. Minulla on jo puoliso, katto pääni päällä ja riittävästi rahaa elämiseen. Käytännössä siis kaikki mitä tarvitsen. Mietin silti tulevaisuutta ja unelmiani, vaikka nykyhetkikin vaatisi ajatuksen elääkseen.

Tarvitsisin ehkä päiväksi elämääni Pettymyspingviinin. Mark Manson kertoo kirjassa, että hän loisi kyseisen supersankarin. Pettymyspingviinin supervoima olisi kaikille ihmisille negatiivisten faktojen kertominen. Pingviiniltä saisi suorat faktat niistä asioista, mitä oikeasti kannattaa tavoitella ja mistä kyseinen henkilö piittaa aivan liikaa. Sellainen dialogi palauttaisi varmasti maanpinnalle ja keskittymään asioihin, joilla oikeasti on merkitystä.

Toinen hyvä huomio on sokeista pisteistä. Ihmiset ovat tutkimuksen mukaan ilmeisesti sen tapaisia, että lapsuudessa eletyt traumat ja kokemukset tuppaavat heijastumaan tämän päiväiseen elämäämme jollakin tapaa. Teemme ainakin osittain tiedostamatta arkielämäämme samoin tavoin, kuin meille on opetettu ne tehtäväksi pienempänä. Näiden sokeiden pisteiden huomaaminen vaatii työtä ja varsinkin, jos niistä yrittää päästä pois.

Jos vanhemmat ovat vaikka tuputtaneet pitkää ja hyvää elämää saatavaksi ahkeralla työnteolla tai laajalla ystäväpiirillä, kannattaa jossakin vaiheessa miettiä asiaa myös toiselta kannalta. Mitä hyötyä siitä on kenellekään, jos vasten tahtoaan menee tekemään hanttihommia huonolla palkalla? Siitä kärsii ennen kaikkea oma mielenterveys, ellei jostain syystä pysty käsittämättömään optimistiseen ajatteluun.

Optimismi se onkin kaiken alku ja juuri. Elämälle tulee huomattavasti lisää tarkoituksia, kun osaa ajatella positiivisesti. Valitettavasti pettymykset tuntuvat silloin entistä karvaammilta. Täytyisi löytää hienoinen tasapaino optimismin ja pessimismin välillä. Olla realistinen ja keskittyä oikeisiin ongelmiin. Kuten Manson kirjassaan kuvailee, voimme vain tehdä arkisesta p*skastamme vain hieman siedettävämpää, mutta elämämme silti on yhtä kärsimystä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *