Päivämäärä: 14.4.2019

Esseen kirjoittaja: Tomi Varis

Kirjapisteet: 2

Kirjan nimi: Idiootit ympärilläni

Kirjoittaja: Erikson Thomas

Vuosi: 2017

Opintojakso: Tiimioppijan matkaeväät

 

Olenko vihreä, keltainen, punainen vai sittenkin sininen?

Miten käyttäytyä muiden ihmisten kanssa, siitä Idiootit ympärilläni kirja kertoo. Kirjan kertoo neljästä eri peruskäyttäytymismallista, jotka on luokiteltu neljään eri väriin, punaiseen, keltaiseen, vihreään ja siniseen. Kirjan ideana on ymmärtää itseään ja muita ympärillä olevia ihmisiä, sekä antaa vinkkejä, miten heidän kanssaan tulisi toimia.

 

Lyhyesti käyttäytymismallit:

Punainen: kilpailuhenkinen, voimakas, aloitteentekijä tekijä. ongelman ratkaisija, suora, kärsimätön, itsepäinen ja päättäväinen.

Keltainen: luova, innostava, positiivinen, ulospäinsuuntautunut, avoin, huono kuuntelija, puhelias ja optimisti.

Vihreä: Lojaali, ystävällinen, kärsivällinen, kiltti, turvallisuushakuinen, passiivinen ja muutosvastainen.

Sininen: Tarkka, looginen, varovainen, etäinen. perfektionisti, kunnianhimoinen, asiallinen, vaatimaton ja turvallisuus hakuinen.

 

Kukaan meistä ei ole täydellinen. Monella meistä väärässä oleminen tuottaa vaikeuksia. On tärkeää, ymmärtää ensin itseään, ennen kuin voi ymmärtää muita. On tärkeää oppia tuntemaan muut ihmiset ympärillä, jotta pääsisi niihin tavoiteisiin, joihin olemme matkalla. On myös muistettava, että virheiltä ei voi välttyä, kun tulkitsemme toisiamme. Elekieli on tärkeässä roolissa. Pienillä asioilla on merkitystä, kuten hyvällä ryhdillä, se antaa yleensä itsevarman vaikutuksen. Myös silmiin katsomisella ja käden puristuksella voi luoda erilaisen mielikuvan. On tärkeää ottaa ympäristö huomioon, koska toimimme eri ympäristössä eri tavoin.

Punainen mielellään määräilee ja kontrolloi muita ihmisiä. Hänestä saa helposti ylimielisen kuvan, koska hänellä on tapana laukoa totuuksia suoraan. Heitä pidetään Itsevarmana ja he katsovat suoraan silmiin ja nojaa eteenpäin puhuessaan, lisäksi he puhuvat kovalla äänellä, nopeasti ja vakuuttavasti.

Keltainen ei löydä todellisuutta, koska kaikki on niin kivaa ja hauskaa. He ovat aina äänessä, eivätkä he osaa kuunnella muita. Lisäksi he unohtavat paljon asioita, heidän kanssaan on vaikea pysyä asiassa. Keltaiset ovat rentoja tyypeiltä, he elehtivät paljon ja puhuvat nopeasti ja spontaanisesti. He ovat iloisia ja heittäytyvät mielellään tarinoita kertoessa.

Vihreästä tyypistä ei ota selvää, koska hän ei osaa päättää asioista. He myötäilevät muita ihmisiä ja monesta tuntuu, että heillä ei ole omaa mielipidettä. He ovat todella muutosvastaisia, joka tuottaa ongelmia uusien asioiden eteenpäin viemisessä.  Vihreä nojaa mielellään taaksepäin puhuessaan, he elehtivät rauhallisesti ja viihtyvät pienissä ryhmissä. Ääni heillä on hiljainen mutta säteilee lämpöä.

Sinisen kriittinen ajattelutapa tuottaa muille ihmisille ongelmia, koska he haluavat täydellisyyttä ja joissain tapauksissa työnteko hidastuu tai jopa jää tekemättä, kun sininen tyyppi jää hiomaan yksityiskohtia. Siniset elehtivät todella vähän, pystyvät kertomaan huonotkin asiat elehtimättä ollenkaan. He ovat tunteellisia, mutta eivät näytä sitä ulospäin. Ääni heillä on vaisu ja hillitty, he miettivät sanojaan tarkasti ja puhuvat tasaisesti.

 

Kuinka tulla toimeen muiden kanssa. Me kaikki olemme erilaisia ja meissä monessa on useaa eri väriä. Teemme asioita eri tavoin ja se saattaa tuoda mukanaan hämmennystä. Suuressa roolissa on kommunikaatio, on tärkeää puhua asioista suoraan ja käsitellä asiat ongelma tilanteissa. Tietynlaista rutiinia ja kaavamaisuutta tulisi välttää.

Punaisten tyyppien kanssa on hyvä muistaa, että nopeus on heille tehokkuutta. Lisäksi he arvostavat rehellisyyttä yli kaiken. He arvostavat asioita, joita näkevät itsessään eli päättäväisyyttä sekä oma-aloitteellisuutta. He vaativat muilta paljon. Punaisille voidaan opettaa, että yksityiskohdat ovat tärkeitä päämäärässä ja että nopeus ei tuota aina parasta tulosta. He suuttuvat kritiikistä helposti, mutta tärkeintä on, että et peräänny, vaan selität asian konkreettisin esimerkein.

Keltainen tyyppi on tunteellinen, heille fiilis on tärkeämpi kuin päämäärä. Heidän kanssaan on tärkeää olla positiivinen ja iloinen, heidät saadaan helposti innostumaan uusista asioista. Kehumalla osoitat, että olet kiinnostava ja saat keltaisen tyypin huomion. Heitä pitää auttaa asioiden aloittamisesta, koska he ottavat paljon asioita työnalle ja ovat lopulta ongelmissa. Lisäksi pitää muistaa, että keltainen vihaa ohjailulla, heidän kanssaan pitää olla kärsivällinen.

Vihreät tyypit ovat turvallisuuden hakuisia ja he saattavat piiloutuvat ongelmien tullessa vastaan. On tärkeää olla kiinnostunut vihreän tyypin huolista. Kannustamalla häntä kohtaamaan ongelmat autat vihreää tyyppiä pääsemään ongelmistaan eroon. He ahdistuvat helposti, jos he eivät ole työtehtävissä ajan tasalla. He tarvitsevat kunnioitusta heidän mielipiteelleen. Kärsivällisyys ongelmien ilmetessä on vihreiden kanssa valttia.

Sininen tyyppi on valmis kaikkeen. Kun ongelmia ilmenee sininen löytää syyllisen joko itsestään tai muista, jotka eivät ole valmistautuneet asiaan huolellisesti. Heidän kanssaan pitää olla asioista perillä, on tärkeää sanoa suoraan, jos et tiedä asiasta mitään. He vihaavat asioiden selittämistä, heitä sellainen ei vain kiinnosta. He ovat taipuvaisia kriittiseen ajatteluun. Sininen ei pidä tunteilusta heille on kerrottava asiat faktapohjaisesti. Tarjoa heille faktaa, silloin he kunnioittavat sinua.

 

Omat pohdinnat kirjasta.

Itsensä tunnistaminen on tärkeää, jotta oman värin voi löytää. Kuka sitten olen? Olenko sitten vihreä, keltainen, punainen vai sininen. Kaikkien persoonallisuustyyppien ominaisuuksia olen kuitenkin elämäni aikana omaksunut eri ympäristöissä. Saattaa olla, että olen ollut nuorempana ensin keltainen, sen jälkeen löytänyt punaisen tyypin työelämässä ja jälkeenpäin olen omaksunut taas opiskellessani vihreän ja sinisen tyypin roolin, luulen ainakin tässä vaiheessa niin. Voi olla, että kun tutkistelen käyttäytymistäni tarkemmin, ymmärrän paremmin itseäni.

Miten muut näkevät minut? Olen kuullut, että ihmiset, jotka tuntevat minut lyhyeltä ajalta luokittelevat minut siniseksi, jota on itse vaikea ymmärtää. Se voisi johtua siitä, että voin aluksi olla melko etäinen, varautunut ja pohdiskeleva. Toisaalta he, jotka ovat tunteneet minut kauemmin luokittelevat minut joko vihreäksi tai keltaiseksi. Sen uskon johtuvan siitä, että kun luottamus kasvaa myös puheliaisuus spontaanisuus, ystävällisyys sekä lojaalisuus nousevat pintaan. Silloin kun pääsen tekemään töitä, punaiset puoleni nousevat selkeästi esiin, kuten kilpailuhenkisyys, ongelman ratkaisu kyky ja päättäväisyys. Luulen että ympäristön vaikutus muokkaa omaa käyttäytymistä paljon.

Onko se hyvä juttu? Minusta on, koska tietynlaisen roolin vaihtaminen tilanteen mukaan, voi parhaassa tapauksessa viedä elämässä pitkälle. Toisaalta varjopuolena voi olla, että muiden on vaikea ottaa selvää siitä, minkälainen ihminen oikeasti olen.

Miten minä näen muut? Minkä värisiä tyyppejä ystäväpiiristäni löytyy tai entä tiimistämme? On vaikeaa nähdä yhden väristä tyyppiä, mutta kahden väriä tyyppejä tunnistan. En ole koskaan ajatellut, että en voisi tulla toimeen jonkun tietyn värisen tyypin kanssa, huomaan kyllä ihmisissä asiat, jotka henkilökohtaisesti häiritsevät itseäni. Olen kuitenkin omasta mielestäni hyvä sopeutumaan muiden ihmisten tapoihin. Yleensä, jos huomaan että joku luonteenpiirre häiritsee, huomautan siitä hänelle tai annan asian vain olla ja keskityn hänen hyviin piirteisiin.

Olen ajatellut, että kokemukset muuttavat ihmistä paljon ja tällainen kategorisointi, tuottaa hieman hämmennystä omaan ajattelumaailmaan. Toisaalta se voi myös auttaa yksinkertaistaa ja hahmottaa erovaisuudet toisistaan. Lisäksi se, että pitäisi omaa käyttäytymistä muuttaa sen takia koska toinen ihminen on vaikea tai tietyn värinen tuottaa jonkinlaista ärtymystä. Toisaalta sitähän me kaikki teemme koko ajan, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Elämähän olisi helppoa, jos kaikki lukisivat tämän kirjan ja huomaisivat kuinka joku käytös ärsyttääkin toista tai miten omakäyttäytyminen näyttää muista. Lopulta luokittelisimme itsemme johonkin muotiin ja tulisimme siihen tilanteeseen, että kaikki yrittäisivät muuttaa käyttäytymistään ja manipuloida toista. Tai vastaavasti henkilö, joka ei vielä tiedä minkä värinen on, alkaa käyttäytyä tietyn värin mukaan ja muuttaa näin omaa käyttäytymistään. En oikein tiedä onko sekään hyvä juttu. Toisaalta tätäkin asiaa teemme, vaikka emme sitä ajattelisi. Tärkeintä olisi, että kaikki pystyisimme olemaa omia itseämme, emmekä lähtisi muuttamaan omaa käyttäytymistämme liikaa, siitä seuraa vain ongelmia.

Uskon vahvasti, että hyvä tai huono kokemus elämässä muuttaa peruskäyttäytymismallia, ainakin omalla kohdalla allekirjoitan tämän. Tämä kirja on ollut hyödyllinen ja tästä saa varmasti oppia omaan elämään. Kirja vakuutti minut ja sai ajattelemaan asioita taas uudella tavalla. Olen aina ollut kiinnostunut muiden ihmisten käyttäytymisestä ja tämä kirja antoi siihen täysin uuden näkökulman. Luulen kuitenkin, että kokemuksella on väliä ja värin löytäminen tai sen muuttuminen iän ja kokemuksen myötä on aivan normaalia. Tärkeää on, että pystymme ymmärtämään toisiamme ja auttamaan toisiamme ongelmatilanteissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *