1. Esseen nimi: Keskittymiskyvyn elvytysopas
  2. Kirjoituspäivämäärä: 05.06.19
  3. Esseen kirjoittaja: Marika Saikkonen
  4. Kirjapistemäärä: 2
  5. Kirja: Keskittymiskyvyn elvytysopas
  6. Kirjan kirjoittaja(t): Minna Huotilainen, Mona Moisala
  7. Kategoria (YPK) ja opintojakso: Ei YPK, 7003 Tiimioppijan matkaeväät

 

Kirja oli hyväksi tueksi toiselle kirjalle, jonka lukeminen on minulla myös meneillään. ADHD-aikuisen selviytymisopas 2.0 käsitteli yhtenä keskeisenä asiana samoja juttuja kuin Keskittymiskyvyn elvytysopas, mutta ADHD-oireisen näkökulmasta. Keskittymiskyvyn elvytysoppaassa tuotiin useasti esille termi ”ADT” (attention deficit trait), eli itseaiheutettu keskittymishäiriö, joka on oireissaan verrattavissa ADHD:hen ja ADD:hen, jotka taas ovat kehityksellisiä häiriöitä. En ollut itse aiemmin kuullut kyseistä termiä ollenkaan, mutta heti asiasta luettuani uskon ADT:n olevan nykyisin todella yleinen. Nykyinen työelämän normaali toimintamalli johtaa mielestäni helposti keskittymiskyvyn häiriintymiseen, jopa krooniseen sellaiseen. On pelottavaa, että oma toiminta voi aiheuttaa ADHD:n kaltaisen tilan.

 

Kaikista stressaavinta tuntuu kirjan mukaan olevan toiminnan keskeytyminen. Multitaskaaminen tuntuu olevan fiksua ja aikaansaavaa, mutta todellisuus taitaa olla täysin eri. Jatkuva keskeytyminen ja asioista toiseen hyppiminen ja taas takaisin palaaminen aiheuttaa vain stressiä ja aivojen ylikuormitusta. Tällöin toiminnanohjaus heikkenee. Kirjassa sanotaan, että ”toiminnanohjaus on kuin toimitusjohtaja”. Se antaa käskyt ja jos se ei toimi hyvin ja oikein, koko kokonaisuus on hajalla.

 

Millainen ihminen menestyy maailmassa, jossa ympäristö pyrkii estämään suurten kokonaisuuksien hahmottamista, isojen tavoitteiden saavuttamista ja mielenrauhan ylläpitämistä? Miten menestyvät ihmiset toimivat näissä olosuhteissa?

 

Kirjassa pohditaan paljon kaikkien elämän osa-alueiden vaikutusta toisiinsa: uni, ruoka, työ, vapaa-aika, liikunta, koti. Lopussa annetaan konkreettisia vinkkejä ja esimerkkejä ”ADT:stä toipumiseen”, esimerkiksi uusien hyvien rutiinien löytämiseen, unenlaadun parantamiseen ja mobiililaitteiden fiksuun käyttöön. Myös ”uusi työaikalaki” oli mielenkiintoinen. Päivä jaettaisiin kuuteen neljän tunnin mittaiseen jaksoon, alkaen kello 8 aamulla:

  1. Virtausjakso: ei keskeytyksiä, syvennytään yhteen isompaan työasiaan
  2. Silppujakso: pikkuhommien hoitamista, mahdollisuus keskeytyksiin
  3. Empatiajakso: annetaan aikaa muille ihmisille
  4. Rauhoittumisjakso: lepotilaan rauhoittumista, nukkumaan jakson puolivälissä
  5. Esitietoisen prosessoimisen jakso: uni
  6. Avautumisjakso: herätään jakson puolivälissä ja toimitetaan omat, mukavat aamurutiinit

Voisin itse kokeilla jaksottaa päiväni tähän tyyliin. Tosin nyt kesällä voisin hieman muokata järjestystä ja aloitusaikoja. Aloittaisin päivän silppujaksolla kello 10, siitä empatiajaksolle päivällä auringonpaisteeseen ja illaksi virtausjaksolle, josta rauhoittuisi nukkumaan. En tiedä toimisiko tällainen yhtä hyvin, mutta  kokeilla voisi. Kirjassa oli paljon hyviä, käytäntöön sovellettavia juttuja. Tajusin, että olen aiemmin kuvitellut pystyväni työskennellä myös hieman vilkkaammassa ympäristössä, mutta todellisuudessa uskon, että työnteko olisi ollut monesti paljon tehokkaampaa rauhallisemmassa, keskeytyksettömässä ympäristössä. Olen tainnut itsekin olla liian tottunut hälinään. Kiinnitän jatkossa entistä enemmän huomiota ympäristön vaikutuksiin työskentelyssä ja haastavia tehtäviä tehdessäni pyrin etsimään mahdollisimman rauhallisen paikan, jossa työnteon keskeytymisen mahdollisuus on minimoitu. Koen kuitenkin saavani motivaatiota tekemiseen, jos seurassani on esimerkiksi yksi, toki myöskin omiin töihinsä keskittyvä, henkilö.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *