Ajatus akatemiasta syntyy

Kaikki alkoi pari vuotta sitten, kun kaksi asiasta innostunutta sai saman idean melkein samalla hetkellä. Hieman myöhemmin mukaan liittyi kolmas. Sanotaan, että vanha kettu ei myrkkyä syö, joten tällä kertaa päätimme hakeutua koulutukseen, jotta välttäisimme sudenkuopat joihin lankesimme ensiyrittämällä viitisentoista vuotta sitten. Aivan ensi töiksemme päätimme hakea asialle siunauksen ylimmältä johdolta, koska sitä ilman kaikki on vain kärpäsen surinaa. Saimme kannustavaa palautetta ja luvan aloittaa valmistelut Karelian oman akatemian synnyttämiseksi.

Tiimimestarikoulukseen kuuluvaa kilvoittelutehtävää ei tarvinnut miettiä sen enempää, tavoitteena oli monialainen, kansainvälinen, yrittäjyyteen valmistava tiimioppimisympäristö. asiaa esiteltiin useampaan otteeseen oman yhteisömme sisällä. Kiinnostusta oli, mutta niin myös epäilijöitä, kuten asiaan kuuluu. Keskeisin kysymys oli ja on edelleen, kuinka te varmistatte sen substanssiosaamisen. Tämä kysymys sopii kaikille tavoille opettaa, etenkin niille, jotka edelleen luottavat luentosalin hämärässä yksin puhumiseen. Tarkoituksemme ei ollut eikä ole kilpailla, syrjäyttää, kumota tai muuten latistaa mitään tapaa opettaa tai valmentaa nuoria tuleviin ammatteihinsa. Meidän ajatuksemme oli ja on kokeilla sellaista, missä opiskelijayhteisö synnyttää enemmän kuin yksin saisi aikaan, niin tiedoissa, taidoissa ja kokemuksissa. Tiimin kokoava ajatus on juuri yhteisöllisyys, vaikka polku on yksilöllinen. Saimme luvan ottaa sisään ensimmäisen ryhmän. Kolmetoista urhoollista otti ratkaisevan askeleen ja aloitimme yhdessä Karelian Y-akatemian tammikuun kahdeksantena kuluvaa vuotta. Ajatus oli muuttunut teoksi.

 

Tekoja ja tapoja

Kotipesäksi Karelian taholta määritettiin Tiedepuistossa sijaitseva avokonttoritila päärakennuksen kolmannessa kerroksessa. Tilassa oli valmiina epämääräinen määrä erilaisia toimistokalusteita. Tilaa yhteensä vajaa sata neliömetriä. Päävärinä kaikessa harmaa. Ensimmäisen päivän ensimmäinen tehtävä opiskelijoille oli virallisen aloituksen jälkeen suunnitella vaihtoehtoisia sisustusratkaisuja olemassa olevilla kalusteilla. Seuraavana iltapäivänä tila oli toimintakunnossa. Myös valmentajille syntyi oma pilttuunsa. Lopputulos oli vähintäänkin tyydyttävä, ehkäpä suurin puute on edelleen, että käytössä ei ole omaa hiljaista tilaa. Akatemian viikkoa rytmittää yhteiset dialogituokiot maanantaisin ja perjantaisin. Muuten opiskelijat luovat tiimin ja oman ajankäytön tarpeen mukaan. Kerran kuussa pidetään seminaaripäivä, jolloin tarkastellaan töiden tuloksia niin laadullisesti kuin määrällisestikin. Iltapäivään voidaan kutsua ulkopuolinen valontuoja, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Iltapäivän osuus on tarkoitettu avoimeksi kaikille keitä asia ja esiintyjä kiinnostaa. Jo nyt voi sanoa, että tuskin missään muualla opiskelijat paneutuvat opintoihinsa samalla intensiteetillä ainakin työtunneilla mitattuna. Kirjan lukeminen on suuri teko, mutta tunteja saa kaikki saman verran. Kirjojen määrää ei ole rajoitettu, mutta minimi on kirja joka toinen viikko, silloin pysyy ote opintoihin kunnossa. Kaikessa pyritään välttämään turhaa, joten lukeminenkin kohdistuu juuri siihen mitä juuri siinä hetkessä tarvitsee. Jokainen valitsee oman tarpeensa mukaan, mutta päämäärä on yhteinen. Toinen suuri teko on osuuskunnan perustaminen. Se otti aikaa, mutta syntyi sitten ja sai nimekseen Osuuskunta Bision. Tämän lisäksi on jo syntynyt ainakin yksi osakeyhtiö erään projektin tarpeisiin. Muutamassa kuukaudessa on tapahtunut monia suuria tekoja. Yrittämistä ja yrittäjyyttä on alettu kokemaan aivan tosissaan ja oikeasti. Kassavirtaa syntyy joka päivä. Opitaan yrittäjän arkea, kaikki ei ole voittoa, mikä kirstuun kilahtaa. Kaikilla näyttää olevan kuitenkin hauskaa. Myös valmentajilla. Vuosikello piirrettiin seinälle ohjaamaan yhteisön toimintaa kohti yhteistä päämäärää. Kansainvälisiä kontakteja on otettu ja saatu. Monialaisuus on totta, mukana kolmesta koulutusohjelmasta opiskelijoita, mutta voisi olla useammastakin. Ehkä seuraava haku tuottaa lisää uusia koulutusohjelmia mukaan.

 

Luota prosessiin – nyt ja aina

Oppimismenetelmä, jota olemme saaneet nyt luvan pilotoida, on äärimmäisen kiehtova monesta syystä. Ensisijaista on luopuminen opettajuudesta ja siirtyminen valmentajuuteen. Tämä ei käy aivan käden käänteessä. Tämä menetelmä ei ole siirrettävissä toiselle ilman valmentautumista. On itse koettava prosessi, että sen tunnistaa ja että sitä voi ohjata. Siitäkin huolimatta välillä tuntuu siltä kuin jäät ratisisivat jalkojen alla. On opittava sietämään tietynasteista epävarmuutta ja ennalta määräämätöntä. On osattava olla puuttumatta ja on osattava puuttua oikeaan aikaan. Opettajataustan omaaville varmaan se kaikkein suurin luopuminen on siinä, että oppii pitämään suun kiinni. On opittava olemaan läsnä, mutta puuttuen vain tarpeelliseen. Jos oma ego vaatii olemaan tähti, niin valmentajana toimiminen ei ole se oikea paikka loistaa. Ei ollenkaan. Valmentajien tehtävä on saada tähdet loistamaan, siksi on myös opittava luottamaan prosessiin. Karelian Y-akatemia on ottanut ensiaskeleensa ja alku näyttää varsin lupaavalta. Toki kaikki on aloitettava alusta, koska mitään perinteitä ei ole, ne luodaan nyt. Se vaatii hieman lisäenergiaa, mutta pioneeri voi olla vain kerran. Kolmetoista asiasta innostunutta opiskelijaa ja kolme valmentajaa aloittivat jotain mistä emme vielä tiedä mihin se johtaa, vaikka tavoitteemme onkin selvä. Se on myös tullut selväksi, että sekajärjestelmää ei voi yllä pitää, on oltava joko opettaja tai valmentaja ja sama koskee myös opiskelijoita. On luotettava prosessiin, sitä toivomme myös hallinnolta. Odotamme jo innolla seuraavan osuuskunnan perustamista. Täyttä eteen!

24.4.2018

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *